lauantai 28. joulukuuta 2013
Ömm...
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Surku Savolainen vapauttaa koe-eläimen
Sitten olin aamiaisella tuossa kyseisessä keittiössä, kun minun täytyi lähteä pelastamaan eräs marsu. Marsu oli valtavan suuren aitauksen sisäpuolella ja minä ulkopuolella. Marsu näyttäisi minulle paikan, josta saisin hänet ulos. Minulle selvisi, että häkki on täynnä marsuja, jotka ovat muuntogeenisiä ja osana jotain hämärää eläinkoetta. Paikka oli kameravalvottu ja tiesin jääväni kuvaan, kun autoin marsun pois. Sitten juoksin vain pakoon marsu repussani ja pelkäsin jääväni kiinni. Lopulta menimme sisään erääseen toimistoon, joka olikin vanha työpaikkani. Muudan seuramies ilmestyi ovelle ja sanoi, että sinne ei kannata mennä, koska täältä minua etsittäisiin todennäköisesti ensimmäisenä. Sitten värjöttelin ulkona ja yritin sanoa marsulle, että minulla on eväänä mysliä ja porkkanaa, kohta päästään varmaan jonnekin syömään.
tiistai 17. joulukuuta 2013
Joulu läheneepi
Semmosta ainakin oli viime yönä, että menin lapseni kanssa ”etelänmatkalle” ja ihmettelimme siellä tähtitaivasta. Taivas oli väriltään tasaisen harmaa, tähdet olivat valkoisia ja niiden välissä oli ohuita viivoja, kuin tähtikartassa. Tähtien ja tähtikuvioiden nimiäkin siellä luki mustalla tekstillä, varmaan arialilla. Ihmettelin ääneen. Sitten olin veden alla kuvaamassa luontofilmiä suomalaisessa alligaattorilammikossa. Suomessa oli yksi lammikko, jossa eleli alligaattori ja vaikka se oli kiinnostava, minua alkoi pelottaa, että se tulee haukkaamaan minut suuhunsa. Sitten alligaattori asetettiin junan tai jonkin vuoristoradan kiskoille ja sen yli ajettiin toistuvasti. Alligaattori ei kuollut vaan venyi pidemmäksi ja pidemmäksi joka kerta, kunnes oli todella pitkä. Näin siitä tuli lohikäärme.
maanantai 2. joulukuuta 2013
Sieni ja sauna
2. Kävelin polkua pitkin ja löysin 1,5 litran juomapullon kokoisia huhtasieniä, ison nyrkin kokoisia korvasieniä ja muitakin keväällä kasvavia sieniä, vaikka oli marraskuu ja maa oli jäässä. Kotiin päästyäni halusin ottaa sienikorin ja mennä keräämään sienet. Sisällä oli kuitenkin miellyttävän lämmintä ja ulkona kylmää, joten ajattelin, että jotain mätää niissä sienissä kuitenkin on. Jääkööt poimimatta.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Aika paska uni
Kotona olin varmaan jossain vaiheessa synnyttänyt, sillä minulla oli sylissäni pieni vauva. Vauva alkoi itkeä ja ymmärsin, että kakkavaippa pitäisi vaihtaa puhtaaseen. Vaipan välistä tursui hieman kakkaa olohuoneen lattialle, mutta pääsin kylpyhuoneeseen asti. Siellä avasin vaipan, joka oli aivan käsittämättömän täynnä aivan käsittämättömän epämiellyttävää kakkaa. Kylpyhuoneen lattialla oli ämpärillinen samanlaista liejua, ja sitä oli myös pitkin seiniä ja lattioita. Katselin vesihanaa epäluuloisena, sillä olen aikaisemminkin nähnyt unia, joissa hanasta tulee vain lisää kakkaa, kun yritän pestä vanhoja pois.
tiistai 26. marraskuuta 2013
Junassa on hauska matkustaa
perjantai 22. marraskuuta 2013
Mekkomies seikkailee
tiistai 19. marraskuuta 2013
Hu, ha, hu, ha...
torstai 14. marraskuuta 2013
Leikitään prinsessaa
Koska olin puoliksi merenneito, en ollut oikein sopeutunut kuivalla maalla elämiseen. Jalkani hilseilivät, niistä irtosi suomuja ja niitä raavitti. Yksi varvas oli pahoin tulehtunut. Äkkiä paikalle tuli henkilö X, joka sanoi, että minun pitäisi mennä kuningattaren luokse selittelemään, missä olen kuljeskellut kesällomallani. Hänellä oli kartta, jossa ilmeni kulkureittini. Ihmettelin, mitä se muka kuningarrarelle kuuluu, mutta läksin kuitenkin. Ulkona satoi vettä, mikä miellytti minua suuresti. Se helpotti jalkojen hilseilyä ja upeat, pitkät ja kiiltävät tummanruskeat kiharani muuttuivat vesisateessa entistä paremman näköisiksi. Olin kaunis kuin mikä.
Lopulta hieno mekkoni oli valmis ja minun pitäisi lähteä prinssin luokse. Ompelija kysyi, kenen kuningattaren maata edustan. Kaivoin jostain muistilokerosta nimen "Amidala" ja minulla meni herättyäni monta tuntia, ennen kuin älysin sen olevan peräisin Tähtien sota -maailmasta.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Eksistentiaalista ahdistusta ja sukupuolittuneisuutta
Mietin, että jumala(ttare)na minulla oli nyt ihmeellisiä kykyjä. Päätin kokeilla seinien läpi kävelemistä. Onnistuin lopulta, kun älysin harjoitella ensin läpinäkyvillä lasiseinillä.
Kävelin erääseen luokkahuoneeseen, jossa oli pienten lasten opetus meneillään. Minulla oli sääntö, etten saisi sekaantua mihinkään mitenkään, mutta menin kuitenkin auttamaan yhtä lapsosta hieman. Minun piti olla ihmisille näkymätön, mutta opettaja(tar) näki minut kuitenkin. Aloin itkeä, koska olin mokannut… olin sekaantunut tapahtumiin. Opettaja kuitenkin laittoi kätensä olkapäälleni ja lohdutti sanoen ”ei se haittaa”.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Surku Savolainen raskausviikolla 21...
Triviaa: jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin synnyttänyt ensimmäisen lapseni, näin unta, jossa menin uudelleen synnyttämään. Muistan menneeni osastolle "34 A" ja päätin tulkita uneni niin, että jos joskus elämässäni vielä hairahdun toista lasta saamaan, synnytän sen 34-vuotiaana. A voisi olla ranskan "ans", sillä opiskelin tuohon aikaan elämästäni ranskaa aktiivisemmin. Oliko se sitten itseään toteuttava ennustus? Ehkä.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Lauteilla saunan kotoisen
Pääsin lopulta itsekin saunaan. Avasin oven, ja huomasin saunan olevan aivan täynnä. Kyseessä oli ns. sekasauna, mutta kaikki naispuoliset henkilöt olivat asettuneet alalauteelle ja kaikki miespuoliset ylälauteelle. Minä huomasin, että ylälaude oli huomattavan leveä, ja miespuolisten henkilöiden takana olisi ollut minulle reilusti tilaa. En kuitenkaan ollut varma, olisiko ollut toisten silmissä sopivaa mennä sinne. Vai älysikö kukaan ylipäänsä, että sinnekin voisi mennä? Niinpä minulle tehtiin hankalasti tilaa lauteen reunalta, jonne istuuduin epämukavasti. Minulla oli siinä kylmä (jalkani ilmeisesti palelivat oikeastikin). Ajattelin, että ylälauteen takana olisin varmasti saanut paremmat löylyt.
Seurailin myös ystäväni synnytystä, josta tämä raportoi yksityiskohtaisesti blogissaan. Hän puhui toistuvasti ”piirakan avautumisesta”, mikä kuulosti mielestäni typerältä. Hmm…
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Lahjaton
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Hämmentävempää kuin aikoihin
Seuraavaksi olimmekin hänen vanhempiensa kotona, mutta appiukko muistuttikin tässä vaiheessa jo enemmän todellista itseään (mutta ei täysin). Mieheni selitti suunnitelmansa pikaisesti ja kaikki olivat hieman kummissaan ja hämillään. Jäin kaksin miehen isän kanssa ja sanoin, että hoidetaan tämä nyt sitten nopeasti pois. Pidin silmäni kiinni, vaikka tilanne ei ollutkaan suunnattoman epämiellyttävä.
Menin raportoimaan miehelleni ja hän ihmetteli, että teimmekö sen ihan todella.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Päivän ruokavinkki
Tosielämässä suosittelen kokeilemaan palikoiden tilalla ruisleipää.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Ihmeellinen informaatioteknologia
torstai 24. lokakuuta 2013
Surku Savolainen turhautuu
Onnistuiko? No ei.
Aluksi kävelimme portaita alas ja opiskelija seurasi perässäni ja oli ilmeisen valmiina. Sitten hän kuitenkin meni kysymään toiselta opiskelijapojalta neuvoja, mitä hänen pitäisi tehdä. Se toinen opiskelijapoika sanoi, että naiset haluavat vain jutella ja minun kanssani pitäisi vain jutustella pitkän aikaa, jonka jälkeen saattaisin suostua antautumaan lihallisen nautinnon iloille, ehkä. Niinpä 1. opiskelija sanoi menevänsä ensin vessaan ja tulevansa pian takaisin.
Ma olin sohvalla peiton alla ja odotin… ja odotin… Katossa oli kolme isoa sähkökynttiläkruunua, joissa roikkui ruskeita muovikristalleja ja muovikukkia. Ihmettelin niitä. Lopulta heräsin.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Ylevää
Semmoista kivaa.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Piparii
perjantai 18. lokakuuta 2013
Unien pirstaloituminen
Unissani olevia toistuvia elementtejä
- Voitan kolikkopeliautomaatissa (joihin tosielämässä kajoan hyvin harvoin) suuria summia rahaa. Yleensä automaatit antavat rahan lisäksi muutakin, kuten viimeöisessä unessani yksittäispakattuja hedelmäkarkkeja ja pieniä muovipusseja, joihin voi kätevästi laittaa voittamansa rahat ym.
- Junamatkailu. Viimeyönä jäin pois Pasilan asemalla matkallani Helsinkiin, mutta Pasilassa olikin suuri venesatama aseman vieressä ja muuta kummallista. Minun piti mennä junaan 66b ja vaunuun 64, mutta muistin vaunun numeron väärin muodossa 46 ja eksyin. Juna vaihtoi reittiä ja meni Helsingin rautatieasemalle ”luurankorataa” pitkin.
- Kävelemistä Helsingissä, Lahdessa tai muussa kaupungissa, jonka tosielämässä kuvittelen jotenkin tuntevani, mutta joka unessa esittäytyy aivan uudenlaisena ja outona. Yleensä näihin liittyy satama-alueita ”väärissä paikoissa”, massivisia, koristeellisia ja vanhan näköisiä rakennuksia, isoja kauppakeskuksia, joille ei löydy suoranaisia esikuvia, pilvenpiirtäjiä, suuria autoteitä ja muutakin suurta.
- Uusiin koteihin muuttamista ja niiden ihmettelyä/remontointia. Tämä lienee kaikkein toistuvin teema unissani tällä hetkellä
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Surku savolaisen käsi
Onnistuin valitsemaan puhelimellani 112 ja sanoin tähän tapaan: ”Surku Savolainen täällä, hyvää päivää. Leikkasin juuri vasemman käteni irti, joten saisinko ambulanssin tänne osoitteeseen (hetkinen, mikä tämän paikan osoite on?) osoitteeseen… tänne VP:n ala-asteen tiloihin.” Ääneni vapisi, mutta pidin sen niin tasaisena ja rauhallisena kuin suinkin kykenin. Kysyin, voidaanko käteni vielä pelastaa ja sain ohjeeksi laittaa se muovipussiin ja ottaa mukaan. Sitä ei kuulema saisi kastella.
Onnistuin ihmeen sujuvasti poimimaan irtokäden ja pakkaamaan sen läpinäkyvään muovipussiin. Kielloista huolimatta pesin sen puhtaaksi verestä. Sitten kuljeskelin muiden tyyppien ohi, esittelin irtokättä ja heitin joitain kuivia vitsejä, jotka eivät jostain syystä naurattaneet ketään.
Ulkona otin käden pois muovipussista ja teippailin ja sidoin sen kiinni ranteeseen, jossa se pysyi ihmeen hyvin. Ambulanssikuskit tulivat vastaan paareja kantaen ja ihmettelivät, kun olinkin jaloillani. Esittelin heille kättäni ja pystyin jopa koukistamaan muutamaa sormeani vähän. Ambulanssiheput naureskelivat. He jopa nauroivat typerille vitseilleni. "Kätelläänkö?" Kiipesin sisään autoon, joka olikin sininen pakettiauto Elisan teippauksilla. Kuljettajan paikalla ei ollut ketään, mutta viereisellä paikalla istui joku apukuski. Kuljettaja oli jäänyt jutustelemaan minun mieheni kanssa jostain auto- ja työasioista. Olin vihainen, tarvitsinhan sentään pikaista sairaalahoitoa käteni pelastamiseksi. Olinko itse suhtautunut vammaani liian vähätellen?
Odottelimme kuskia ja auto lähti liukumaan ylämäkeen. Huusin kauhuissani apukuskille, että tee jotain! Hän sai auton pysähtymään aivan jyrkänteen reunalle.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Tulevaisuuteni kaupan alalla
perjantai 4. lokakuuta 2013
Jonen karu kohtalo ja muita jännittäviä kertomuksia
Menin ystäväni "Jatan" kanssa ravintolaan syömään. Hänellä oli mukanaan keinotekoinen irtojalka, jota pidimme pöydän alla. Muut asiakkaat ihmettelivät, osoittelivat ja naureskelivat ohi kävellessään. Minä aloin syödä jälkiruokaa, vaikka Jatta ei ollut vielä saanut syötyä pääruokaansa loppuun.
Sitten oli vielä sellainenkin osuus, että asuin rannalla hirsimökissä keskellä metsää kaksin teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Minä sanoin, etten tarvitse mitään, saan metsästä kaiken tarvittavan. Näin ikkunasta valtavasti kantarelleja, joita halusin mennä poimimaan. Tytär halusi kuitenkin päästä käymään kaupungissa ihmisten ilmoilla. Suostun vastentahtoisesti hänen mukaansa ja läksin itsekin semmoisen syyn varjolla, että halusin hakea kaupasta voita, jossa paistaisin sienet. Meidän piti kävellä lähimmällä bussipysäkille usean kilometrin päähän.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Mannerheimin pullat
Sitten heräsin oudossa valkoisessa huoneessa. Siellä oli nukkumassa muitakin. Muutamat työkaverit huusivat minulle, että nyt täällä olisi tarjolla pullaa. Vaikka olisin halunnut mieluummin nukkua, menin hakemaan. Pulla oli värjätty vaaleanpunaiseksi. Sitten alkoi surrealistinen näytelmä, jossa minut oli (minulta mitään kysymättä) laitettu marsalkka Mannerheimin rooliin. En ymmärtänyt mitään koko näytelmästä, mutta onneksi rooliini kuuluikin pelkkää pullan syöntiä. Näytelmässä oli mukana mm. ihmisen kokoisia, käveleviä "Aakkoset"-namuja ja Leningrad Cowboys.
Se oli varsin epämiellyttävää, kun syntymätön lapseni purskahti ulos kauhean verentulon myötä. Sitten heräsin, mutta huomasin, että verta oli silti lakanoissa. Onneksi jossain vaiheessa älysin herätä oikeastikin.
maanantai 30. syyskuuta 2013
Se oli kauko-ohjattava ruohonleikkuri
torstai 26. syyskuuta 2013
Uuden kodin ihmeitä
Sisällä katselin, kuinka mieheni oli täyttämässä akvaariota. Todellisuudessa akvaariomme on 2 m pitkä, mutta unen versio oli vielä isomman näköinen. Akvaarion alta näkyi, että asunto sijaitsi lemmikkikaupan yläkerrassa ja pienen ikkunan kautta kauppaan oli suora näkyvyys. Katselin kaloja ja haarniskamonnit (pituus akvaariossa n 15 cm) olivat venähtäneet käsivarren mittaiseksi. Vaikka akvaario oli suuri, se ei selvästikään ollut tarpeeksi suuri. Monnit nousivat pinnalle ja kuulin, kuinka ne ihmisen äänellä suunnittelivat pakoa akvaariosta. Alakerran lemmikkikauppa taisi liittyä siihen jotenkin. Pelkäsin vesivahinkoa, enkä ollenkaan uskonut, että kalat selviytyisivät pakoyrityksestään hengissä. Yritin puuttua niiden jutteluun, mutta ne suhtautuivat minuun ylenkatseisesti.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Rahan tuloa ei voi estää
Ryhdyin katselemaan elokuvia televisiosta, kun huomasin jotain kummallista. Siinä jokin suuri amerikkalainen sanomalehti lupasi 30 000 dollarin palkkion piirtäjälle, jos se saa julkaista erään tuntemattoman tekijän pilakuvan. Tunnistin sen omaksi piirustuksekseni. Televisiossa oli myös ohjeet, miten toimia. Päätin kokeilla mitä käy, joten ilmoittauduin sähköpostissa piirustuksen tekijäksi, olihan minulla todisteeksi alkuperäinen. Liitin mukaan tilitietoni.
Rakastelin mieheni kanssa peittoon kääriytyneenä ulko-oven edustalla, pimeässä ja kylmässä ulkoilmassa. Hän vaikutti huolestuneelta, koska meillä ei ollut tarpeeksi rahaa, mutta minä sanoin, että minulla on tiedossa ratkaisu ongelmaan.
Menin katsomaan tiliäni, ja sinne oli ilmestynyt yli 700 000 euroa. Lähetin ihmettelyjen kera sähköpostin siihen lehteen ja sieltä vastattiin, että he halusivat ostaa laajemmat oikeudet kuvan käyttöön ja maksavat minulle miljoona dollaria. Vastasin sanoin ”That’s amazing!”.
Kun minulla nyt oli rahaa, olin myös investoinut niitä. Menin rakenteilla olevaan kauppakeskukseen, josta olin ostanut/vuokrannut itselleni näyttelytilan. Siellä oli esillä piirustuksiani, maalauksiani ja muita aikaansaannoksiani. Pohdin pitäisikö minun vaihtaa sukunimeni, jotta minua ei sekoitettaisi erääseen samannimiseen taiteilija-tuhertelijaan, jolla on jonkin verran mainetta. Uudeksi sukunimekseni ehdotettiin ”Butler”. En tykännyt siitä yhtään.
torstai 19. syyskuuta 2013
Kokkelia nokkaan (tai jotain)
Sekaannuin huumekauppaan. Oikeastaan siihen oli sekaantunut eräs (nyt jo eronnut) tuttavapariskunta ja ajauduin puolivahingossa mukaan yhteisen saunaillan seurauksena. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, koska olisin halunnut pysytellä loitolla koko asiasta. Yhdessä vaiheessa löysin maasta jonkin lompakon, jonka sisältä kuului outoa rutinaa. Kun sitä puristi, sisältä purkautui ryöppynä saippuakuplia, jotka menivät kaula-aukosani sisään. Se oli kai jokin ansa... Tiesin, että lompakon sisällä oli huumetabletteja, ja kätkin sen laukkuuni, kun en tiennyt muutenkaan mitä sillä tekisin. Sitten olin em. pariskunnan miehen kanssa saman pöydän ääressä ja heidän nelivuotias poikansa leikki viereisessä huoneessa. Mies ehdotti, että imaisisimme yhdet erät valkoista jauhetta, jonka tarkempaa nimeä tai koostumusta ei unessa mainittu. Kieltäydyin ja vetosin pieneen lapseen. Mies pölläytti jauheet minun päälleni. Tunsin, kuinka sitä meni (jälleen...) kaula-aukostani sisään ja hengitinkin sitä jonkin verran. Mies sanoi, että nyt huumekoirat haistavat minut. Koko uni oli sekava, koska en oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä tai mitä olisin edes halunnut tehdä. Olisinko halunnut kokeilla huumeita itse, vai olisinko halunnut paljastaa huumekauppaverkostoja poliisille. Pelkäsin toisaalta, että minutkin tuomittaisiin. Ja lapset… ajatelkaa nyt lapsia…
torstai 12. syyskuuta 2013
Kallista leipää
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Niin viattomasti aivan
Sitten olin taidenäyttelyssä toisen tätini ja edellisen osuuden miehen (joka muuttui unen aikana niin paljon, etten lopulta osaa sanoa kuka hän oli) kanssa. Taidenäyttelyssä oli tilataideteos. Se koostui kahdesta päällekkäisestä putkesta, joiden läpi näyttelyvieraiden piti kävellä. Ylemmän tunnelin sisällä oli kylmää ja katon keskiosasta tippui mustikkahilloa ihmisten päälle. Monet närkästyivät. Alemman tunnelin sisällä oli kuumaa ja kosteaa. Siellä tuli huono olo, mutta taiteilijan ideana kuulema olikin tarjota ihmisille suurta helpotuksen tunnetta, kun he lopulta pääsevät pois putkesta.
Sitten ensimmäinen osuus toistui jokseenkin samanlaisena, paitsi että tällä kertaa olimme hotellihuoneessa.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Syntymän ihme
Muudan työkaverihenkilö kasteli minut vesiletkulla ja väitti, että se oli vahinko, eikä hän huomannut. En uskonut. Sitten toinen työkaverihenkilö alkoi kiemurrella pitkin lattiaa tuskallisen näköisenä. Kävi ilmi, että hänellä on synnytys käynnistynyt. Kaikki hössöttivät hänen ympärillään, mutta kukaan ei tehnyt mitään, mikä olisi oikeasti helpottanut hänen oloaan. Minä näin, että lattia oli täynnä lasinsirpaleita ja yritin lakaista niitä pois, ettei kukaan haavoittaisi itseään niihin.
Tilassa toimi nähtävästi myös synnytyssairaala, sillä em. synnyttäjä vietiin huoneeseen, jossa hän varsin nopeasti saikin synnytettyä lapsen. Lapsi oli tyttö ja näytti paljon vastasyntynyttä vanhemmalta. Lapsi osasi kävellä ja jutella heti synnyttyään ja kaikki sitä ihmettelivät, lehdistökin ehdittiin kutsua paikalle. Myöhemmin lapsi tuli kertomaan minulle luottamuksellisesti, että oikeastaan hänen kyvyissään ei ole mitään poikkeuksellista, mutta yhteisestä sopimuksesta vastasyntyneet eivät yleensä toimi näin.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Herkkua on siinä monenlaista
Sitten olinkin vanhempieni kanssa Madeiralla, jossa olen ollut n. 9-vuotiaana. Kaikki oli muuttunut. Nousimme junaan, jolla pääsi veden päällä kulkevia kiskoja pitkin toiseen saareen, jossa oli suomenkielinen ravintola. Olin äärimmäisen helpottunut, kun sain asioida äidinkielelläni. Sitten seuraa jotain melko ällöttävää; menin käymään vessassa ja kun tutkin tuotoksiani, huomasin, että joukossa oli kokonainen, raaka pakastebroileri, tosin hieman oikeaa pakastebroileria pienempi. En tajua, miten sellainen oli joutunut sisuksiini.
perjantai 6. syyskuuta 2013
Pelaamisen vaaroja
torstai 5. syyskuuta 2013
Vihaiset linnut
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Yo man
Sitten näin sellaisen unen, että minun piti valita yksi kirja ja osallistua johonkin "kirjavaihtoon", jossa satunnaisesti valittu toinen henkilö lukee minun valitsemani kirjan ja minä sen toisen tyypin valitseman kirjan. Valitsin kirjahyllystä Tolkienin "Hobitin", vaikka en itse Tolkienia diggaile. Kuinkas sattuikaan, parikseni valikoitui ehkä ainoa tietämäni totinen tolkienisti, joka lienee lukenut kyseisen teoksen lukemattomia kertoja. (Tarkoituksellisen surkea sanaleikin tynkänen...) Hänellä oli päällään vihreä ruutupaita ja selkään oli teipattu "potkaise minua"-lappu.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Valkoista jauhetta
Menin itsekin ulos ja pihalla oli valtaisa röykkiö jotain valkoista jauhetta. En edes arvaillut mitä jauhetta se oli, vaan lähdin kiipeämään jauhevuoren huipulle seuranani muuan yläasteaikainen, hyvin hiljainen koulukaverini. Huipulla asetuimme jauheen sekaan makaamaan, emmekä halunneet tulla alas, vaikka meitä patisteltiinkin pois.
Lisäksi muistan tunteneeni alemmuutta ja huonommuutta siksi, koska en ole julkaissut yhtään sarjakuva-albumia tai piirtänyt enemmän sarjakuvia. Ideioin lopulta loisteliaan päivittäisen strippisarjakuvan, jonka päähenkilöt olivat hammastikku ja herne. Helpot piirtää ja noin... En kyllä kuitenkaan saanut mitään säkenöivän loistavaa sarjakuvaa aikaiseksi. Eikä se ideakaan enää kuulosta kovin hyvältä.
perjantai 30. elokuuta 2013
Taas erityksissä ja ilman työpaikkaa
Halusimme myydä toisen asunnon, ja kävikin niin, että ystäväni Jatta miehensä kanssa osti sen. Selitin heille, että eihän ole mitään järkeä lämmittää näitä erillisiä saunoja. Sovitaan saunavuorot ja käydään tuossa toisessa saunassa.
Koirankusettajat käyttivät tonttiamme läpikulkureittinä. En pitänyt siitä, mutta en uskaltanut sanoa mitään.
torstai 29. elokuuta 2013
Yksinäisenä Lahti-cityssä
Myöhemmin unessa kiertelin Lahden katuja ja ihmettelin erilaisia ravintoloita. Olisin halunnut mennä niihin syömään, mutta en voinut.
maanantai 26. elokuuta 2013
Pusipusi
torstai 22. elokuuta 2013
Luovat ihmiset näkevät kuulema enemmän unia
Seuraavana päivänä minulle selvisi, että olin ymmärtänyt väärin. Pakkaus olisikin pitänyt aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, eikä minun ehdotuksellani taatusti tulisi voittoa. Söin viimeisen palan raparperipiirakkaa (joka ei ollut enää ollenkaan hyvää) ja aloin vääntää alusta alkaen uutta ehdotusta, olihan minulla vielä viimeinen päivä aikaa. Pitkäkestoisen luovan prosessin lopputuotoksena minulla oli täysin valkoinen piparilaatikko, jossa oli kaksi piparin muotoista kuviota. Koska tein kaiken esityön unessani, minulla ei lopulta mennyt tämän toteuttamiseen enempää kuin pari minuuttia…
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Kippari-Kalle ja Ilves-kylpyhuone
Toinen unenin oli yhtä epämääräinen: meillä oli ylimääräinen makuuhuone, jossa oli kerran järjestetty Halloween-pirskeet. Sen jälkeen se oli ollut pois käytöstä. Mieheni halusi tehdä siitä ”Ilves-kylpyhuoneen”. Se tarkoittaa kuulemma sellaista huonetta, jossa on lattiakaivo, vesieristys ja mahdollisesti amme, mutta ei muuta. Siellä ihmiset voivat leikkiä vaahtoleikkejä.
tiistai 20. elokuuta 2013
Tulkaa kaikki nauttimaan
Lopulta olin ylhäällä. Sieltä lähtikin kaksi liukumäkeä. Toinen oli rauhallinen ja miellyttävä, toinen erittäin jyrkkä, nopea, pelottava ja vaarallinen. Koska minulla ei ollut laskuun tarkoitettua rengasta, minun täytyisi valita se vaarallisempi lasku. En olisi halunnut. Kyllästyneen oloinen uimavalvoja sanoi, että ainahan voin kävellä alas. Hän osoitti rappusia, jotka olivat hyvin pitkät, hyvin jyrkät, hyvin liukkaat ja hataran oloiset.
En tiedä miten pääsin alas, mutta siellä olimme taas. Koko vesipuisto oli minusta saastainen. Paikat olivat täynnä hiekkaa, roskia ja kakkaa. Päätimme mennä ulos. Oven vieressä oli lappu "ulos vain nahkapohjaisissa kengissä". Lainasin jotkin kengät, joista en edes tiedä kenen ne olivat. Ulkona oli jokin vanha talo, joka toimi museona ja ravintolana. Sielläkin kaikki oli kovin siivotonta ja huonokuntoista. Ravintolan ruoat näyttivät tosin ihan hyviltä, mutta jostain syystä seurueeni (mieheni ja kaksi kaveriani puolisoineen) halusi vuokrata yhden museon huoneista (sotkuinen ja ränsistynyt makuuhuone) sekä sähkögrillin ja grillata siellä omia eväitä.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Komeat raamit
torstai 15. elokuuta 2013
Herättyäni ajattelin jäätelöä
tiistai 13. elokuuta 2013
Mummo kimmastuu
Selvisi, että siellä oli jonkinlaiset juhlat. Paikalla oli minun sukulaisiani, Annen sukulaisia ja nykyisiä työkavereitani. Myös vanha äidinäitini oli kuulema siellä ja minun käskettiin mennä seurustelemaan hänen kanssaan. Jostain syystä mummo halusi pelata minun kanssani krokettia.
Pelasimme aikamme ja minä olin voitolla. Äkkiä mummoni, jonka liikkuminen on reaalimaailmassa hidasta ja vaivalloista, kimpaantui kunnolla. Hän köpötteli vauhdikkaasti krokettimaila kädessään ja alkoi kiukkuisena mäiskiä sillä paikkoja rikki. Pelästyin. Taksi tuli kuitenkin hakemaan häntä kotiin ja vihaisena hän suostui lähtemään. Pohdimme äitini kanssa mummon käytöstä ja tuumimme, että hän ei varmaan hyväksy korkeaa ikäänsä eikä suostu tunnustamaan, että ”loppu on lähellä”.
Palasin toiselle puolelle, jossa juhlat jatkuivat. Oikeastaan kaikki paikallaolijat olivat lähes sammuneita. Paikat olivat täynnä roskaa ja tyhjiä pulloja. Suurin osa porukasta oli poistunut. Alaleukani tuntui puudutetulta ja kipeältä, mutta kun heräsin, se tuntui aivan normaalilta.
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Kulttuuri herättää kuolleen hevosenkin
Lapsuuskotini (joka tuntuu olevan unissani asuinpaikkani useammin kuin nykyinen kotini) pihalla järjestettiin hevosajokilpailut. Matka oli ehkä korkeintaan sata metriä, ja valtavat hevoset ajoivat sen reellä, vaikka oli kesä. Reki saatiin liukumaan siten, että rata oli kauttaaltaan liukkaan mudan peitossa. Sotku oli kaamea. Keskellä rataa oli 90 asteen mutka ja mutkan ympärillä yleisöä suojaamassa korkea lasiseinämä. Yksi hevonen ei kääntynytkään mutkasta, vaan juoksi suoraan lasilevyä päin ja liiskaantui kuoliaaksi kuin ikkunaan lätkäisty kärpänen.
maanantai 5. elokuuta 2013
Merta ja verta
torstai 1. elokuuta 2013
Naisviha taiteessa
Lopulta pääsin ovelle. Rappusissa oli nuoli yläkertaan ja teksti ”näyttely jatkuu”. Mietin, menenkö sinne vai ulos ovesta. Menin ulos. Menin yöpymään lentokenttähotelliin. Ajattelin, että jos lentokentälle nyt pudotettaisiin atomipommi, minä kuolisin ensimmäisten joukossa.
Mainittakoon, että näin myös miellyttävämpiä unia. Niissä vaan ei ole juuri mitään kerottavaksi asti.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Hesarin lukemisen vaaroja
Laskelmoin, että olin kahdeksannen viikon lopuilla raskaana. Mietin, voikohan aineella poistaa myös kiinnittyneen alkion ja levittelin aineen käsiini sen enempää miettimättä. Kaduin lähes välittömästi ja pesin aineen pois. Ajattelin, ettei se saanut vaikuttaa vaadittua paria minuuttia, joten tuskin se mitään aiheuttaa. Vasempaan käteeni ilmestyi kuitenkin punainen rakkula. Sohaisin sitä pinseteillä ja siitä alkoi tulvia verta. Heräsin.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Sosialistinen surrealismi
perjantai 26. heinäkuuta 2013
Formaatti myyntiin
Pelin idea oli, että osallistujat lähettelevät toisilleen viestejä erilaisissa ympäristöissä ja yrittävät ratkaista jotain arvoitusta, joka liittyi ruotsalaiseen lastenohjelmaan.
Tämä oli näköjään sadas teksti tässä blogissa. Huikeaa on.
torstai 25. heinäkuuta 2013
Surku Savolainen epätoivoisena
En ehkä ollut täysin vakavissa aikeissa tappamassa itseäni. Oikeastaan halusin vain ihmisten huomiota, että he ymmärtäisivät, miten ahdistunut olen.
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Sitten tulin kotiin oman, ihanan mieheni luokse ja äkkäsin olleeni petollinen vaimo. Hän kyseli minun matkastani ja olin aivan ristiriitojen repimä ihmisparka. Tähänkö nyt on tultu? Miten minä saatoin? Minun pitäisi kertoa kaikki! Entinen minä ei sallisi minun pysyä hiljaa. En pysty siihen kuitenkaan. Mies vihastuu minulle taatusti. Miksi, miksi, oi miksi…?
Näin kotimme (joka ei muistuttanut ollenkaan todellista kotiamme ja sijaitsikin jossain satamarannassa) ikkunasta, että taiteilijamies oli tulossa polkupyörällään meille. Ajattelin, etten halua nähdä häntä enää ikinä ja haluan vain unohtaa kaiken.
Jossain vaiheessa tuumasin, että taiteilijamiehen kanssa viettämäni hetket taisivat sittenkin olla vain unta. Vakuuttelin sitä itselleni. Kun sitten heräsin ja ymmärsin, että kaikki muutkin tapahtumat olivat olleet unta, olin hyvin helpottunut.
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Selkeästikin nämä liittyvät toisiinsa
...
Syntymäkaupungissani, aivan lapsuuskotini lähistöllä, oli ikivanha katedraali. Ihmettelin, miten en ollut koskaan aikaisemmin tajunnut koko asiaa. Se ei kuitenkaan ollut alueen suurin nähtävyys. Suurin nähtävyys oli sen sijaan vanhoista jätevesisäiliöistä rakennettu, 50 metriä korkea torni.
...
Vampyyritarinassa "vampyyrin synty" oli hieman erilainen, kuin kansanuskomuksissa tai modernimmassa kaunokirjallisuudessa yleensä. Kiharatukkainen viiksekäs mies hakkasi ensin oikean kätensä irti ja kuoli. Hän muuttui vampyyriksi, jos "Haades sytytti nuotion pihlajapuusta, paistoi käden kypsäksi ja söi sen". Vampyyrit oli lopulta helppo erottaa normaaleista ihmisistä, sillä heiltä puuttui kokonaan oikea käsi. Useimmat pitivät tekokättä, mutta ne olivat tökerön näköisiä.
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Tällä viikolla olen lähinnä kärsinyt univajeesta
Silmäni päälle oli liimattu ja teipattu suuri pyöreä... öööh... kappale. Jonkinlainen lasipurkin kannesta askarreltu linssi, johon oli liitetty myös pieni lamppu. Silmässä tuntui kipua ja painetta. Odotin silmälääkärille pääsyä. Odotin ja odotin, turhauduin ja kyllästyin. Katselin akvaariossa olevia isohampaisia ahvenia, jotka söivät melkein itsensä kokoisia kaloja suuhunsa.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Imussa
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Catholic Bunny
Unessani esiintyi myös Henkilö X, joka oli menossa liukuportaita alaspäin, kun minä olin menossa liukuportaita ylöpäin. Moikkasin hänelle ohimennen, mutta minun oli pakko lähteä hänen peräänsä, koska minun sateenvarjoni oli joutunut hänelle.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Ota suunnaksi Vusilahti
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Ei itkettänyt
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Miten ananasrenkaalla voi olla kaula?
Eikö olekin aika hölmöä uneksia työkaveriporukoista, kun on lomalla? Ja eikö olekin ihan normaalia uneksia muuttuvansa jättikokoiseksi ananasrenkaaksi, jos on ensin uneksinut olleensa työkaveriporukan kanssa teatterissa ja menossa jatkoille? Jos jättikokoinen ananasrengas sammuu ravintolan rappusille ja joku miespuolinen otus tulee pussailemaan kaulaan, niin eikö olekin hyvä selitys sellainen, että se "halusi vain maistaa vähän ananasmehua"?
Jos on muuttunut taas ihmishahmoiseksi ja on kolmelta aamuyöllä ravintolassa, kannattaa tilata litra appelsiinimehua ja annos ”spesiaaliohrapuuroa”.
keskiviikko 3. heinäkuuta 2013
Kansalaisoikeus
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Kielipäätä hiekkarannalla
Olin menossa tietä pitkin rannalle vanhojen koulukavereiden kanssa ”muistelemaan menneitä”. Päälläni oli kukkamekko, kädessäni käsineet ja päässäni leveälierinen hattu. Huudahdin ”mes chers amies”, kiiruhdin suukottelemaan kaikkia poskelle ja sanoin vielä ”très bien, très bien”. Sitten arvelin helpottuneena, ettei minun varmaan tarvitse puhua enää yhtään ranskaa.
Rannalla keksin, että minulle on suotu epätavallinen lahja: jos joudun esittämään yleisön edessä improvisoituja lauluja, pystyn laulamaan niitä täydellisesti millä kielellä tahansa. Niinpä päädyin tilanteeseen, jossa minun piti laiturilta käsin laulaa puolityhjälle katsomolle italiankielinen iskelmä. Latelin typeriä sanoituksia, tähän tyyliin: ”Kävelen rantaan, tähän laiturille... Sataa vettä, tietenkin. Tuolla alhaalla räpiköi joku… antaa olla… hukkukoon sinne! Minun tuskani on suurempi! Valtameri täyttyy minun kyynelistäni… hopeinen kuu luo...” Tiesin laulavani täydellistä italiaa, mutta en välittänyt. Arvelin, ettei yleisössä kuitenkaan kukaan sitä voi tietää tai ymmärtää, mutta hullusti kävi. Yleisössä olikin italialainen mies, joka tuli juttelemaan minulle esitykseni jälkeen. Enhän minä osannut jutella hänelle takaisin mitään, vaikka jostain syystä ymmärsinkin hänen kysymyksensä.
Tapettu mato
Ihmettelin lapseni kanssa pientä matoa, joka kiemurteli rantahietikolla. Äkkiä jostain tuli mustaan teepaitaan pukeutunut mies, joka sanoi, että tuollainen mato pitää tappaa. Mato oli pienessä laatikossa ja sanoi pelokkaalla, itkuisella ihmisen äänellä "minua pelottaa, minä haluan mennä kotiin". En ymmärtänyt mitä pahaa mato oli tehnyt, mutta teepaitamies rusensi sen julmasti. Minulle tuli tukahduttavan paha olo.torstai 27. kesäkuuta 2013
Surku lomailee ja uinuu hotellissa.
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Minä ja papukaijani (eli lisää laiminlyötyjä asioita)
keskiviikko 19. kesäkuuta 2013
Leninin kissa ja Stalinin kissa
tiistai 18. kesäkuuta 2013
Laiminlyötyjä asioita
Minä olin äitini ja lapseni kanssa ”lapsuuteni mummolassa” ja olin syvästi järkyttynyt. Tunsin syyllisyyttä siitä, että en ollut hautajaisten jälkeen käynyt kertaakaan katsomassa isääni, eikä tämä ollut koskaan saanut tavata omaa lapsenlastaan. Minulle selitettiin, ettei isäni ole entisellään. Hän ei enää ole leppoisa ja hauska… öööh… seuramies, vaan sulkeutunut, puhumaton ja kivulloinen. Minä itkin epätoivoisen lapsen itkua ja vakuutin, että ihan varmasti hän ilahtuu, jos menemme sinne ja ihan varmasti liikuttuu, jos minä ja lapseni laulamme hänelle. Sanoin niinkin, että vaikka hän nyt tekikin kuolemaa, se ei haittaa, koska hautajaiset on hoidettu jo etukäteen, joten kestäisin sen kyllä.
Satoi kaatamalla vettä. Pihalla oli ruostunut auto (isin vanha auto!), josta puuttuivat kokonaan ovet ja renkaat. Onneksi auto ei ole ajokunnossa, ajattelin, muuten olisin lähtenyt matkaan sillä ilman ajokorttia. Tunnelma oli masentava, mutta otin pilkullisen sateenvarjon ja läksin kävelemään juna-asemalle.
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Tämä uni ei kerro taideopiskelijoista
Oppaani vei minut kellarikerroksessa sijaitsevaan vessaan, jossa ehtaa magiaa tapahtui. Siirryimme mystisesti hajuvesipullojen avustuksella vanhalle hautausmaalle, joka oli varsin kliseisen näköinen paikka. Tässä vaiheessa oivalsin näkeväni unta, mutta en jaksanut välittää asiasta, koska muuten oli niin jännää. Tästä eteenpäin uni kuitenkin meni taas niin sekavaksi, että lopputapahtumia on mahdotonta selittää.
Kun sitten "heräsin", huomasin olevani äitini kotona alasti sohvalla ja pihalla hiippaili poliisi, jonka tiesin etsivän minua. En tosin tiedä, mihin rikokseen olin syyllistynyt.
torstai 13. kesäkuuta 2013
Joskus sikari on vain patonki
Katselin tietokoneen ruudulta tekemääni kömpelöä animaatioelokuvaa (taas!), jonka pääosassa seikkaili uimahousuihin pukeutunut mies. Elokuvan alussa hän hankki torilta siemenpussin, jossa luki ”siemenpapuja”… myöhemmässä vaiheessa hän yritti kylvää taikasiemeniä uima-altaaseen ja lopuksi hän päätyi hurjaa vauhtia etenevään junaan, joka lopussa räjähti. Hänen viimeinen repliikkinsä oli ”siemenpapuja, pyh!”. Toisaalla unessa eräs työkaverihenkilö toi tarjolle isoja, valtavan suuriksi paisuneita patonkeja. Minulla oli pääsykoe kesken, mutta patongit näyttivät niin houkuttelevilta, että pidin tauon. Yksi patonki oli ulkonäöltään kuin jättiläiskokoinen sikari.
Unessa oli hyvin paljon kaikenlaista muutakin, jota en edes viitsi yrittää kirjoittaa. Aamulla olisin mielelläni jatkanut unia, koska olin niin hyvässä ”unennäkövireessä”.
keskiviikko 12. kesäkuuta 2013
Puukolla
Menimme ”kotiimme”, joka oli oikeastaan lapsuuskotini naapuritalo. Istuin olohuoneen sohvalla ja tytär teki keittiön puolella makaronilaatikkoa. Pelkäsin häntä hieman, yritin vältellä juttelemista ja lähinnä odotin, että poliisit pian tulisivat ja veisivät hänet pois. Hän kutsui minut syömään. Hän selitti jotain, että tuo puukotettu lapsi oli sekaantunut johonkin hämärään uskonnolliseen jengiin eikä häntä olisi voinut pelastaa.
Herätyskello herätti. Miksi ihmeessa se näin lauantaiaamuna herättää, ihmettelin minä. Eikä se sitten mikään lauantai ollutkaan. Pyh.
perjantai 7. kesäkuuta 2013
Arvostele mun illallinen
Sisällä kuvattiin televisio-ohjelmaa, jonka idea oli simppelisti se, että mies kokkaa monen ruokalajin illallisen tuntemattomalle naiselle tarkoituksenaan hurmata hänet. Mies olikin jo työn touhussa ja selosti tekemisiään. Mies vaikutti olevan ääriään myöten täynnä itseään ja ylisti omia ruokiaan ylitsevuotavasti. Lisäksi hän mollasi muita ihmisiä (erityisesti naisia) ja kehui pientä koiraansa, joka ”osaa haistaa uhkaavat tulipalot kilometrien päästä jo ennen kuin ne ovat syttyneet”. Erääseen ruokalajiin tuli öljyssä ja hunajassa paistettuja avokadokuutioita ja pinjansiemeniä, eikä ”maailmassa voi olla mitään parempaa”.
Sitten tuli arvioinnin aika. Naisen piti arvioida asteikolla yhdestä kuuteen, kuinka hyvin mies oli onnistunut. Naisen oli pakko myöntää, että ruoka oli herkullista, mutta mies oli vastenmielinen. Pisteet annettiin mekaanisen nuken avulla. Kun nainen väänsi nuken selässä olevaa kampea, nukke nosti pystyyn yhden sormen. Kädessä olisi ollut kuusi sormea.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Olipahan nerokasta
perjantai 31. toukokuuta 2013
Tuoreempaa
- Muudan… kutsukaamme häntä nyt vaikkapa Emmiksi… osallistui television laulukilpailuun kansallispuku päällään. Ihmettelin ääneen: ”Mitä se nyt tuolla lailla osallistuu laulukilpailuun, vaikka ei osaa laulaa yhtään”.
- Martti Servo ja
Napanderjokin kolmen hengen kokoonpano esitti kolme kertaa kolmen kappaleen ”setin” meidän parvekkeellamme, sillä asuimmekin kerrostalossa. Parvekkeelta ei näkynyt muuta, kuin valtava seinämä toista kerrostaloa. Äitini oli varannut neljän ruokalajin illallisen neljälle hengelle kalliissa ravintolassa ja oli siitä innoissaan. - Toisessa unessa asuimme hieman erimallisessa kerrostalokämpässä. Avasin hylätyn kylpyhuoneen oven. Altaassa oli lapiollinen kamalan hajuista pilaantunutta ruokaa, mutta puhdistin sen pois. Sitten huomasin unohtuneen akvaarion, jonka vesi oli lähes haihtunut ja pinnalla oli kuolleita kaloja. Poistin kuolleet kalat ja laitoin akvaarioon uutta vettä. Kuin ihmeen kaupalla siellä olikin paljon eläväisiä ja hyvinvoivan näköisiä kaloja ja kasveja. Ihalilin niitä, mutta hieman huolestuneena mietin, muistaako kukaan tulevaisuudessa hoitaa tätä akvaariota. Siellä oli selkäuimarimonnejakin…
- Makailin peiton alla erään miespuolisen henkilön vieressä ja hihittelin, kun se oli minusta niin kovin huvittavaa. Sitten mies antoi minulle kolme suukkoa otsalle (ihan sillee viattoman ei-seksuualisesti, mutta täysin yllättäen) ja minä järkytyin niistä suunnattomasti. Enkä enää hihitellyt.
torstai 30. toukokuuta 2013
Muudan seksihurjastelu-uni
Ol mies ja nainen, jotka olivat pariskunta. Miehen nimi oli Sam ja naisen nimi oli Kim, luulen... jos se ei sitten ollut toisin päin. Ensin oli eroottinen kohtaus tämän pariskunnan välillä. Sitten selvisi, että nainen olikin muhinoinut toisen miehen kanssa. Sitten äsken mainittu "toinen mies" tuli sen Sam-miehen luokse ja Sam oli aluksi vihainen, mutta se "toinen mies" laittoi sormen suun eteen ns. hys-eleeksi, ettei kumpikaan sanoisi mitään. Sitten tuli suuseksikohtaus näiden miesten välillä, mutta minä unennäkijänä sensuroin sen itseltäni niin, että kuva oli rajattu sillä lailla, ettei paljoakaan toiminnasta näkynyt. Sitten lopuksi vielä jotain naisiakin tuli mukaan siihen. Näin montaa peräkkäistä seksikohtausta en muista unissani nähneenikään ihan eilen, enka ma ollut itse muuta kun tarkkailijan roolissa.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Punkkulollot
Kuningas oli muutettu lonkeropulloksi. Oli yhteensä 39 lonkeropulloa, joista yksi oli kuningas. Sen pullon, joka oli kuningas, tunnisti siitä, että etiketissä luki kuninkaan nimi takaperin kirjoitettuna. Ja kappas vaan: yhdessä pullossa lukikin minun mieheni nimi lopusta alkuun. Otin mukaani sen ja lisäksi kolme tavallista pulloa hämäykseksi ja lähdin viemään niitä sekatavarakauppaan, jonka omisti noita. Noita voisi muuttaa lonkeropullon takaisin kuninkaaksi. Kauppaan tuli asiakas, joka halusi ostaa yhden lonkeropullon. Noita sanoi, että pullo maksaa yhden euron. Koska pullo oli niin halpa, kauppaan rynni pian lisää asiakkaita ostamaan lonkeroaa. Minun piti suojella kuningaspulloa ja lähteä hakemaan niitä loppuja 35 pulloa myytäväksi
tiistai 28. toukokuuta 2013
Sisältää tuotesijoittelua
Olin mieheni kanssa kaupassa ja ostoksemme olivat terveelliset: ostimme salamipötkön, salamisiivuja, pekonia, lenkkimakkaraa, paljon kaljapulloja, kaksi Suffeli-suklaapatukkaa, kaksi Kismet-suklaapatukkaa ja vielä jotkut kolmannetkin suklaapatukat, jotka lisäsin viimehetkessä ostoksiin. Lisäksi ostimme Lego-palikoita ja kalanmuotoisen jääkaappimagneetin. Ostokset hävettivät minua niin paljon, että jätin miehen yksin kassalle maksamaan niitä.
Sitten näin unta, että meidän piti tehdä Mars-patukoiden ja niiden jäljitelmien makuvertailu. Oli neljä erilaista suklaapatukkaa, joista yksi oli oikea Mars-patukka, yksi Lidlistä ostettu samantapainen ja lisäksi K-kaupasta ostettu Pirkka-patukka ja S-kaupasta ostettu Rainbow-patukka... ja niitä sitten piti mutustella ja vertailla. Outoa tässä oli se, että vaikka ne näyttivät ulkoisesti enemmän mustan makkaran pätkiltä, ne kuitenkin maistuivat suklaalta.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Verisiä kauhistuttavuuksia arkistosta
Ensimmäisestä unesta muistan sen, kuinka jotkut kaksi FBI-agentttia (joiden ulkoisesta olemuksesta tuli X-fileet mieleeni) jäljittivät kadonneita ihmisiä. Asiaan liittyi joku parturi (Sweeney Todd -elokuva oli ensi-illassa 2007!) ja sitten samassa rakennuksessa sijaitseva pizzeria. Pitsapaikan omistajalla oli yllään verinen essu ja lopussa päädyttiin suureen ja korkeaan huoneeseen, jonka alaosassa oli monimutkainen lihamyllysysteemi. Alkupäässä oli niin iso suppilo, että ihmiset mahtuivat siitä kokonaisina läpi ja jauhautuivat pitkän kierroksen aikana ihan muusiksi. Toisesta päästä tuli sitten ulos makkaroita. Näky oli aika yököttävä, koska irrallisia ihmisen osia näkyi siellä täällä ja koko systeemi oli sottainen.
Tässä kohtaa heräsin ja ajattelin: hyh, millainen uni. Yritänpä uneksia hieman mukavamman unen seuraavaksi.
Lopputulos oli uni, jonka alussa oli kaksi miestä. Ne makailivat edellisen unen taloa muistuttavassa paikassa. Toisesta tuli mieleen Eddie Murphy tjsp. Miehellä oli iso hymy ja kaunis, keltainen teepaita päällä. Toisella miehellä oli sininen paita ja silmälasit. Keltapaitainen mies oli niin ihastunut sinipaitaiseen mieheen, että leikkasi toisen jalkansa irti ja antoi lahjaksi... noh, tämä toinen mies olikin semmoinen sekoboltsi, että innostui tämän lahjasta niin paljon, että alkoi sitten ilokseen listiä toisia ihmisiä. Alkuperäinen teepaitamies oli säikähtänyt, lähtenyt karkuun ja säilynyt hengissä. Sekoboltsimurhaajamies oli kerännyt kaikkien tappamiensa ihmisten ruumiit isoksi lieriönmuotoiseksi keoksi, jonka ympärillä oli rautalankoverkko. Päällimmäisenä makaili mies itse aurinkotuolilla ja alkoi potea kauheita tunnontuskia kyynelet silmissään. Sitten mies päätti, että hänen pitäisi irrottaa itse toinen jalkansa ja antaa lahjaksi sille keltapaitaiselle miehelle, niin kaikki muuttuisi taas hyväksi.
Heräsin taas ja ajattelin, että eihän tästä nyt mitään tule, kun vain tämmöisiä unia näen.
torstai 23. toukokuuta 2013
Pieniä palasia
Muutamia irto-otoksia viimeviikon unista:
- Näin, kuinka miestä ammuttiin rintaan. Kun luoti osui, miehen paita katosi jäljettömiin ja mies kaatui maahan yläkroppa paljaana. Minulta kysyttiin, että enkö minä muka tiennyt, että ainahan se menee noin, kun ampuma-aseilla tapetaan ihmisiä.
- Työkaverihenkilö kertoi ”kuuden päivän viininjuontipäiväkirjasta”. Hän oli kaverinsa kanssa juonut kuudessa päivässä kuusi pulloa viiniä ja pitänyt samalla päiväkirjaa. Se oli mukamas jotenkin hurjan hauskaa tekstiä, vaikka minua ei naurattanut yhtään.
- Menimme autolla ”vapaaherranmaalle”, nimittäin kesämökille Ruotsiin. Matkalla oli valtavia ylämäkiä, joiden aikana tie muuttui yksisuuntaiseksi. Takaisin tullessa ei siis pääsisi alamäkeen, vaan pitäisi kiertää.
keskiviikko 15. toukokuuta 2013
Kohti uutta uljaampaa maailmaa
Sitten jotain jännää:
Taivaalta putosi jokin kappale. Minä näin ikkunasta valtaisan räjähdyksen. Ryntäsin ikkunaan ja huusin: ”Nyt se tuli! Tulkaa äkkiä katsomaan!”. Isoja lohkareita alkoi sinkoilla räjähdyksen suunnasta. Olin peloissani, mutta hoin itselleni ”Tämä on hyvä asia. Tämä on hyvä asia, eikä haittaa, vaikka ne osuisivatkin taloon. Ei se mitään haittaa”.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Kakkua
Juhlat jatkuivat ja tuli aika leikata kakku. Siihenkin kuului jokin kummallinen hääperinne, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan: yksi henkilö leikkasi ensin palan kakkua ja kuulutti ääneen seuraavan henkilön nimen, joka sai edellisen henkilön leikkaaman kakkupalan ja leikkasi sitten seuraavan. Kun minut kutsuttiin kakulle, olin kauhuissani, koska en tiennyt kenen nimi minun pitäisi huutaa. Huusin paikalle morsiamen äidin, joka ei jostain syystä ollutkaan päätynyt kakulle ensimmäisten joukossa.
maanantai 13. toukokuuta 2013
I reject your reality and substitute my own
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Hautuujuutuu
Hautakivien seassa oli myös hyllykkö, johon oli aseteltu vanhoja sampoopulloja. Minulle selitettiin, että ne ovat sellaisten ihmisten jäljiltä, jotka käyvät pesemässä hautuumaalla hiuksiaan, vaikka periaatteessa se onkin kiellettyä. Ihmettelin, kuka kumma sellaista oikein tekee, kunnes muistin, että vuosia sitten minullakin oli tapanani pestä tukkani siellä. Tunnistin jopa hyllyköstä yhden pullon omakseni.(Siinä oli "XZ-tervashampoota", jonka käytön lopetin reaalimaailmassakin vuosia sitten... silloin kun sen koostumusta muutettiin niin, ettei se enää sisältänyt aitoa tervaa...)
Kun iso osuus vanhoja hautoja oli jo raivattu pois, alkoi tapahtua kummia: uusia hautoja pompsahteli satunnaisessa järjestyksessä kuin itsestään vanhempien paikoille. Minun käskettiin kaivaa niitäkin auki, mutta minua kammotti ajatus, että niistä löytyisi vielä hajoamattomia ruumiita. Myös se, että haudat eivät olleetkaan enää selkeässä aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, alkoi ahdistaa minua, joten poistuin paikalta.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Sinun kaduillas, koulutie
Koulun piha muistuttu paljon omaa peruskoulun pihaani, johon liittyy paljon epämieluisia muistoja, mutta ei juuri lainkaan hyviä. Minun piti kävellä karkealla sepelillä ilman kenkiä. Koulun pihassa oli kaksi vartiokoiraa, joiden tehtävänä oli vahtia, ettei yksikään karkaa. Jos joku lapsi yritti paeta, koirat ottivat hänet kiinni ja repivät riekaleiksi. En millään pääsisi hakemaan kenkiäni takaisin.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Uneksiminen menee monimutkaiseksi
Olin kävelemässä Imatralla kohti Valtionhotellia ja juttelin erään heppulin kanssa. Hän kertoi, että älysi juuri olevansa unessa ja hänpä taitaakin hyödyntää tilannetta. Mietin asioita hetken ajan ja sanoin voitonriemuisesti, että etpäs voikaan! Oikeasti tämä on minun untani, ja vain minä olen oikeasti tietoinen tästä unesta. Kaikki on yksin minun omaisuuttani, eikä kukaan muu saa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitten sekoitin unen asioita vielä enemmän, mutta jostain syystä onnistuin välttämään heräämisen.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Karjalalasta kajahtaa
torstai 2. toukokuuta 2013
Keltaista nestettä
Kun kaikki olivat valmiina aloittamaan, huoneeseen marssi ilkialaston mies. Kädessään hänellä oli pissapotta. Hän kiipesi sanaakaan sanomatta korkeille tikkaille ja lorotteli siellä äänekkäästi astian täyteen. Ihmiset käyttäytyivät hieman eri tavoin. Useimmat olivat, kuin eivät huomaisikaan, osa hihitteli, osa kauhisteli. Alaston mies käveli tyylikkään hillitysti pois pottansa kanssa.
Itse ajattelin ensin, että onpa hyvä, nyt kukaan ei varmaan enää kiinnitä mitään huomiota siihen, että olen itse puolialasti. Sitten mietin, että ehkä minut nyt yhdistetään tuohon hämärään performanssiin, josta en tiennyt etukäteen mitään. Piilouduin varmuuden vuoksi verhon taakse.
Pottaa kantava mies käveli upealle hiekkarannalle. Siellä oli aseteltu sateenkaaren väreissä riviin erilaisia astioita: astiallinen violettia nestettä, astiallinen sinistä nestettä, astiallinen vihreää nestettä… keltaisen nesteen kohdalla oli vajausta, mutta mies täydensi sen. En tiennyt ihailinko vai inhosinko häntä, sillä tajusin, että illalla rannalla oli tiedossa suuret juhlat ja nuo astiat olivat boolimaljoja. Niistä piti tarjoilla pienille lapsillekin. Tiesin, ettei siinä ole mitään oikeasti vaarallista, mutta… kuitenkin…
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Raskasta on
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Pullaa ja punajuuria
Samassa laatikossa oli myös avattu purkki etikkapunajuuria (taas punajuuria) ja pellillinen raakoja, täydellisesti kohonneita pikkupullia. Minulle selvisi, että ne oli leiponut legendaarinen mummini, joka kuoli jo ennen minun syntymääni. Kuinka ihmeessä pullat olivat voineet säilyä noin hyvinä kaikki nämä vuosikymmenet? Päätin paistaa ne. Olin kuitenkin ilmeisesti kokonaan unohtanut, miten pullat pitää paistaa, sillä käristin niitä paistinpannussa. Äkkäsin mokani, kippasin pullat uunipellille ja laitoin uuniin, mutta pullat olivat jo rumia ja pinnastaan palaneita. Tunsin möhlänneeni ainutkertaisen tilaisuuden, mutta lohduttauduin sillä, että niin vanhat pullat olivat todennäköisesti kuitenkin pilalla.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Surku Savolainen sisustaa jälleen
tiistai 23. huhtikuuta 2013
For who could ever learn to love a beast?
Asuin valkoisessa, pyöreässä huoneessa ja makasin kylpyammeessa. Tunsin, kuinka karvainen turkkini imi vettä ja silloin tajusin, että kun nousisin kylvystä pois, hirviönnahkani jäisi ammeeseen ja minusta kuoriutuisi tavallinen, alaston ja haavoittuva ihminen, jota toiset eivät säälisi eivätkä pelkäisi. En olisi millään halunnut lähteä lämpimästä kylvystä kylmään, julmaan maailmaan… tai nousta lämpimästä sängystä ja lähteä töihin. Miten vaan.
lauantai 20. huhtikuuta 2013
Elintarvikehygienia
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Aivopesun perusteet
Ryhdyin lukemaan jonkun entisen uimahyppääjän(...) kirjoittamaa kirjaa, jonka aiheena oli hänen kehittämänsä uudenlainen yhteiskuntateoria. Siinä käytettiin paljon vertauksia uimahyppyyn ja uintiin. Teksti oli vaikeaselkoista ja joku oli kirjoittanut lyijykynällä marginaaleihin omia kitkeränoloisia huomautuksiaan tyyliin "uskomatonta aivopesua". Kirjan sotkija oli myös yliviivannut kirjan kannesta alkuperäisen otsikon ja korvannut sen omalla näkemyksellään.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Unta vai unen puutetta?
Sain tädiltäni lahjaksi paketin, joka oli suurehko, mutta ei valtaisa. Sen sisältä löytyi silti 120 cm leveä runkopatjasänky. Halusin päästä nukkumaan.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Arvoitus
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Pimeä kuu
Olin lapsuuskodissani. Sielläkin oli pilvistä, mutta pilvien rakosista näkyi taivas. Taivas oli täpösen täynnä tähtösiä, jotka liikkuivat nopeasti. Isäni oli unessani elossa. Menimme molemmat ulos katselemaan kuunpimennystä.
Kuu oli matalalla ja se näytti todella suurelta. Kun katselin kuuta, huomasin, että sillä oli Urho Kekkosen kasvot. Isäni oli sivummalla, ja sanoi, että eikös tuo kuu vaan näytäkin jotenkin tutulta. Menin hänen paikalleen katsomaan ja kappas kummaa: siitä kulmasta katsoen kuu näyttikin Mauno Koivistolta.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Vahvaa lääkettä
Jos ne eivät tehoa, tiikerin kyyneelet ovat vielä tehokkaampia.
(tämän opin unessa televisio-ohjelmasta, joka oli hassusti piirretty)
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Tammikuu 2007
Julle-Julia ja Kankisaparo rakastelivat aamiaispöydässä, kuten he olivat tehneet joka aamu. Sitten mies (Kankisaparo) lähti pois. Nainen käveli ulos lumisateeseen ja muuttui siellä lumiukoksi. Kun mies tuli kotiin, näki hän naisen lumiukkona. Hänestä nainen näytti kuitenkin kauniimmalta kuin koskaan aikaisemmin. Hän syleili itkien vaimoaan ja hänen kuumat kyyneleensä sulattivat lumiukon. Jäljelle jäi ainoastaan porkkana, joka oli ollut lumiukon nenä.
Katsoessaan porkkanaa mies jotenkin tiesi, että hänen olisi syötävä tuo porkkana. Siten hän saisi itse kantaakseen lapsen, jota hänen naisensa oli kantanut. Mies poimi maasta porkkanan ja itkien, mutta määrätietoisesti söi sen kokonaan. Niin mies tuli raskaaksi ja kantoi lasta.
Kun tuli synnyttämisen aika, hän olikin aivan hämillään. Mistä aukosta lapsi syntyisi? Miten? Miksi hän ei ollut tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin? Mitä hän oikein oli ajatellut, kun oli syönyt porkkanan?
Mies tarttui veitseen ja asettui sängylle selälleen, mutta lapsi leikkaisikin itse miehen auki sisäpuolella. "Lapsi" olikin aikuisen naisen kokoinen ja nousi veitsi kädessä ulos miehen vatsasta. Miehen ruumis jäi siihen hengettömänä ja lapsi lähti kävelemään.
Sitten katosi inspiraatio.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Lepää rauhassa, jooko?
Mies luki kirjallisia ohjeita. Hän totesi, että ennen kuin arkku voidaan haudata, pitää kanteen koputtaa. Jos koputukseen vastataan arkun sisältä, siitä seurasi erilaisia toimenpiteitä. Arkku pitäisi naulata kiinni erikoisnauloilla tai jotain. Sanoin, että tuo on mielestäni järjetöntä taikauskoista höpöhöpöä. Kun mies sitten kuitenkin koputti arkun kanteen, alkoi arkku heilua mahdottomasti ja sisäpuolelta kuului koputus. Mies avasi arkun kannen, mutta sisällä oli vain kaunis lapsen ruumis, täysin liikkumattomana ja levollisen näköisenä. Mies katseli sitä pitkään. En tiedä oliko lapsi minun, tuon miehen tai jopa yhteinen
Minua kammotti kaikki tämä ja sanoin, että haudataan se nyt heti ja mennään sisälle lämmittelemään. Mies otti arkun ja laittoi sen vain isomman laatikon sisään. Se jäisi pysyvästi maan pinnalle. Minusta se ei ollut ollenkaan mukava ajatus.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Ehkä minulla oli jano
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Pashaa
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Kieli ja mieli
Sitten tuli vähän oudompaa.
Minä katselin Ludwig van Beethovenin patsasta. Siinä oli myös toinen patsas, joka esitti Beethovenin vaimoa. Vaimon kieli oli omituisen näköinen. Luin jostain opaslehtisestä, että vaimon kieleen iski tauti, joka oirehtii niin, että ensin kieli peittyy paksuun keltaiseen limakerrokseen ja siihen tulee mustia pilkkuja. Taudin edetessä kieli alkaa tummua ja mädäntyä reunastaan ja lopulta lähtee kokonaan pois. Jostain syystä tämä etova juttu kiehtoi ja kiinnosti minua niin paljon, ja etsin kirjoista ja Internetistä kaiken mahdollisen informaation aiheesta. Jotain tekemistä sillä kai oli kuppataudin kanssa, mutta se oli kuitenkin huonommin tunnettu juttu.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
Lifestyleä kerrakseen
Samalta televisiokanavalta tuli myös oikeita gladiaattoritaisteluita (!) ja opetusohjelma ”Näin pelataan krikettiä”, jossa aikuiset leikkivät pienillä nukeilla hyvin totisina.