tiistai 12. heinäkuuta 2016

Kuusisormisten käsien paluu


Kuusisormisia käsiä on esiintynyt aikaisemminkin unissani, myös tässä blogissa. Yläkuvassa on oma käteni viimeöisessä unessani. Kiertelin pitkin pukuhuonetta ja löysin sieltä lapasen, joka sopi alemman kuvan käteen. Olin ilahtunut, koska löysin kaverin, jolla oli myös kuusisorminen käsi, jossa yksi sormi oli surkastunut.
     

torstai 11. helmikuuta 2016

Nainen ei törmännyt lasikattoon

Mies (vaaleat, kiharat hiukset, vihreä paita, silmälasit, parta) pomppi lasilattian päällä. Kuulin keskustelunpätkän, jossa pohdittiin kestääkö lasilattia. "Ei kai sellaista saisi rakentaa, jos se ei kestäisi". Lasilattia kuitenkin meni pirstaleiksi ja mies putosi pienelle sisäpihalle. Näin kaiken hidastuskuvana oman kotimme ikkunasta ja ajattelin: ”pahus, kun meillä ei ole verhoja ja pienet lapseni joutuvat näkemään, kun verinen mies makaa tuossa sisäpihalla”.

Miehiä ja suuri junaryöstö

Näin videopätkän, jossa minä ja perheeni olimme aavikolla. Arabin näköiset miehet osoittelivat meitä aseella ja pakottivat autoon. Selitin, että tuohan on meidän viimekesäiseltä reissultamme Amerikassa, Arizonan autiomaassa. Nuo miehet olivat todella ystävällisiä ja tarjosivat meille kyydin hotellille.

Katselin työpaikalla työhuoneeni (universio oli taas ”hieman” erilainen kuin reaalimailman vastiineensa) katolla olevaa nuohoojakolmikkoa. He vetivät päälleen erilaisia vaatteita ja valokuvaaja napsi heistä kuvia. Sitten seurueeseen liittyi myös palomiehiä, jotka poseerasivat uusissa kuvissa. Menin katsomaan viereisen huoneen ikkunasta, koska siitä näkyi vielä paremmin. Toisessa huoneessa oleva työkaverini ei ollut huomannut koko valokuvausta. Ulkona oli myös meneillään häppeninki, jossa aikuisia ja lapsia laitettiin roikkumaan valjaissa korkealle ilmaan ja laskettiin hitaasti maahan. Yksi lapsi itki.

Sitten menin toiseen huoneeseen, jossa oli monta työpistettä samaan aikaan. Istuin yhdelle toimistotuolille. Muuan Seuramies istui viereeni samalle tuolille (ilmeisesti se oli kovin leveä tuoli) ja alkoi kieputtaa tuolia pitkin lattiaa kauhealla vauhdilla. Olin kuin jossakin huvipuistolaitteessa ja sanoin monta kertaa ”lopeta tuo” ja ”tämä ei ole kivaa”. Kun hän lopulta pysähtyi, olin kiukkuinen ja aloin itkeä. Seuramies pyysi anteeksi, mutta en tiedä tarkoittiko hän sitä oikeasti.

Olimme kävelemässä pitkin tietä ja kuljimme rautatiesillan ali. Meidän oli tarkoitus ryöstää juna. Ihmettelin, miten semmoista muka nykypäivänä tehdään, mutta ilmeisesti meillä oli jonkun isomman rikollispomon ohjeistus asiaan. Seuralaiseni kiipesi junalle ja minä aloin hivuttautua mystiseen betonikouruun, joka muistutti puolikasta ojarumpua, joka kulki korkealla ilmassa huteran näköisten teräspalkkien varassa. Olin kuin pienessä, vedettömässä vesiliukumäessä, jossa ei voinut liukua. Sinne lensi tuhkaa ja palavaa paperia, koska ilmeisesti juna oli tarkoitus saada pysähtymään raiteille pinotun palavan paperikasan avulla. Huomasin, että kouru jatkui sellaiseen umpisolmuun, etten voinut edetä ja peruutin vaivalloisesti takaisin. Junaryöstössä minun piti esiintyä väärällä nimellä ja muuta, mutta ilmeisesti ryöstö ei onnistunut.

torstai 14. tammikuuta 2016

Tammikuu ja uudenvuoden lupaus

Unet muistaa paremmin, kun ne kirjoittaa muistiin. Yritänpä siis vähän aikaa kirjoittaa kaiken muistamani, vaikka unissa ei mitään hätkähdyttävän jännittävää olisi ollutkaan. Viime yönä olin "työpaikallani", kun paikalle tuli mies, joka kertoi houkuttelevasta uudesta mahdollisuudesta. Kyseessä oli kai jokin uusi yritys, joka haki osakkaita, mutta sijainti oli nimeltään "Aarretalo". Kun kirjoitin unessa Googlen kuvahakuun hakusanaksi "aarretalo", tulokset olivat aivan erilaiset, mitä reaalimaailmassa tekemälläni kokeilulla. Sieltä löytyi lähinnä punatiilisen S-marketin kuvia, pihassa oli lunta ja polkupyörä.