Surku savolaisen käsi

Olin huoneessa, joka oli luokkahuoneeni koko peruskoulun ala-asteen ajan. Muistoni siitä paikasta eivät ole kauniita. Nyt huoneen käyttötarkoitus oli joku muu, mutta paikalla oli myös muita ala-asteaikaisia tyyppejä aikuiseksi kasvaneina. Minä otin käteeni ison veitsen/lihakirveen ja iskin vasemman käteni ranteesta poikki. Veren suihkutessa juoksin ulos ovesta eteiseen. Siellä kokosin itseni ja sain jollain keinolla sidottua ranteeni niin tiukasti, että verentulo loppui. Pesin itseni puhtaaksi vessassa ja heikotusta tuntien kävelin takaisin luokkaan, jossa muut olivat aivan hiljaa ja jähmettyneinä. Sanoin: ”jaahas, täytyy varmaan sitten itse soittaa itselleen ambulanssi”. Yritin käyttäytyä hillitysti ja kylmän asiallisesti, vaikka toisaalta ajattelin, että ei se mitään auta, nuo pitävät minua kuitenkin hulluna.

Onnistuin valitsemaan puhelimellani 112 ja sanoin tähän tapaan: ”Surku Savolainen täällä, hyvää päivää. Leikkasin juuri vasemman käteni irti, joten saisinko ambulanssin tänne osoitteeseen (hetkinen, mikä tämän paikan osoite on?) osoitteeseen… tänne VP:n ala-asteen tiloihin.” Ääneni vapisi, mutta pidin sen niin tasaisena ja rauhallisena kuin suinkin kykenin. Kysyin, voidaanko käteni vielä pelastaa ja sain ohjeeksi laittaa se muovipussiin ja ottaa mukaan. Sitä ei kuulema saisi kastella.

Onnistuin ihmeen sujuvasti poimimaan irtokäden ja pakkaamaan sen läpinäkyvään muovipussiin. Kielloista huolimatta pesin sen puhtaaksi verestä. Sitten kuljeskelin muiden tyyppien ohi, esittelin irtokättä ja heitin joitain kuivia vitsejä, jotka eivät jostain syystä naurattaneet ketään.

Ulkona otin käden pois muovipussista ja teippailin ja sidoin sen kiinni ranteeseen, jossa se pysyi ihmeen hyvin. Ambulanssikuskit tulivat vastaan paareja kantaen ja ihmettelivät, kun olinkin jaloillani. Esittelin heille kättäni ja pystyin jopa koukistamaan muutamaa sormeani vähän. Ambulanssiheput naureskelivat. He jopa nauroivat typerille vitseilleni. "Kätelläänkö?" Kiipesin sisään autoon, joka olikin sininen pakettiauto Elisan teippauksilla. Kuljettajan paikalla ei ollut ketään, mutta viereisellä paikalla istui joku apukuski. Kuljettaja oli jäänyt jutustelemaan minun mieheni kanssa jostain auto- ja työasioista. Olin vihainen, tarvitsinhan sentään pikaista sairaalahoitoa käteni pelastamiseksi. Olinko itse suhtautunut vammaani liian vähätellen?

Odottelimme kuskia ja auto lähti liukumaan ylämäkeen. Huusin kauhuissani apukuskille, että tee jotain! Hän sai auton pysähtymään aivan jyrkänteen reunalle.