tiistai 29. lokakuuta 2013

Ihmeellinen informaatioteknologia

Minä olin menossa ystäväni Jatan häihin ja valinnut itselleni vaatteeksi oman hääpukuni vuosien takaa. Kaukana kotoa älysin, että se ei liene sovelias puku häävieraalle, eikä edes mahdu päälleni enää. Loppu unesta meni sählätessä, kun olimme jo matkalla häihin ja minun olisi pitänyt keksiä matkan varrella jostain jotain sopivampaa päällepantavaa. Perillä sainkin loisteliaan idean: älypuhelimella pystyin ottamaan langattoman yhteyden omaan vaatekaappiini ja ottamaan sieltä vaatteitani käyttöön verkon yli.

torstai 24. lokakuuta 2013

Surku Savolainen turhautuu

Erään talon pihalla oli väkeä, joista osa oli nuoria ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Minäkin olin paljon todellista nuorempana siinä. Sinne tuotiin paketteja, joiden sisältönä piti olla jotain jääkaappi-pakastimeen liittyvää. Uni muuttui mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun yksi vaihto-opiskelijoista sanoi, että hänellä on tylsää. Tässä vaiheessa hoksasin olevani unessa ja päätin houkutella hänet mukanani yhteen alakerran huoneeseen, jossa voisimme harrastaa seksiä ja sitten voisin herätä tyytyväisenä.

Onnistuiko? No ei.

Aluksi kävelimme portaita alas ja opiskelija seurasi perässäni ja oli ilmeisen valmiina. Sitten hän kuitenkin meni kysymään toiselta opiskelijapojalta neuvoja, mitä hänen pitäisi tehdä. Se toinen opiskelijapoika sanoi, että naiset haluavat vain jutella ja minun kanssani pitäisi vain jutustella pitkän aikaa, jonka jälkeen saattaisin suostua antautumaan lihallisen nautinnon iloille, ehkä. Niinpä 1. opiskelija sanoi menevänsä ensin vessaan ja tulevansa pian takaisin.

Ma olin sohvalla peiton alla ja odotin… ja odotin… Katossa oli kolme isoa sähkökynttiläkruunua, joissa roikkui ruskeita muovikristalleja ja muovikukkia. Ihmettelin niitä. Lopulta heräsin.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Ylevää

Muistan unestani vähintäänkin arveluttavan taidenäyttelyn. Näyttelyyn kuului kaksi osuutta. Toinen oli huone, jossa oli valkoisella maalilla valeltuja, toogaan pukeutuneita, äärimmäisen lihavia miehiä, jotka huutelivat törkeyksiä naispuolisille vieraille. Toisella puolella oli hylly, joka oli täynnä erilaisia pitkiä esineitä, ja kehotus "tunkea niitä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin, joita naisen ruumiissa on". Muistan ottaneeni käteeni vaaleanpunaisilla kukilla koristellun, Kitsch-tyylisen kukkamaljakon. En kuitenkaan työntänyt sitä mihinkään koloon... Sitten paikalle tuli joku häiriintyneen oloisesti käyttäytyvä nainen, joka alkoi kiemurrella lattialla ja ilmoitti, että hänellä on kokonainen suolakurkku alapäässään.

Semmoista kivaa.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Piparii

Ainakin ma olin hotellihuoneessa, jonkun naisen kanssa. Huoneeseen mentiin pelottavalla, putkilon muotoisella hissillä. Olin matkalla lukion fysiikankokeeseen, joka oli mielestäni tärkeä. Olin sitä mieltä, että minun pitäisi sitä ennen käydä ehdottomasti hakemassa eräältä kaveriltani kävelevän sydämen muotoinen piparimuotti. Matkaan meni kolme tuntia, enkä ehtinyt nukkua ennen sitä tärkeää koetta. Mutta tarvitsin sen muotin. Se oli vielä tärkeämpi.

perjantai 18. lokakuuta 2013

Unien pirstaloituminen

Nukkumiseni on nykyisin enimmäkseen sellaista, että nukahdan varhain, nukun 3–4 tuntia ja herään keskellä yötä. Sitten nukuksin loppuyön katkonaisia unenpätkiä, jotka eivät tunnu muodostavan kovinkaan pitkiä kokonaisuuksia ja jotka unohtuvatkin melko nopeasti. Siksi tuntuu, ettei unipäiväkirjaankaan synny uusia merkintöjä entiseen tahtiin.

Unissani olevia toistuvia elementtejä

  • Voitan kolikkopeliautomaatissa (joihin tosielämässä kajoan hyvin harvoin) suuria summia rahaa. Yleensä automaatit antavat rahan lisäksi muutakin, kuten viimeöisessä unessani yksittäispakattuja hedelmäkarkkeja ja pieniä muovipusseja, joihin voi kätevästi laittaa voittamansa rahat ym.
  • Junamatkailu. Viimeyönä jäin pois Pasilan asemalla matkallani Helsinkiin, mutta Pasilassa olikin suuri venesatama aseman vieressä ja muuta kummallista. Minun piti mennä junaan 66b ja vaunuun 64, mutta muistin vaunun numeron väärin muodossa 46 ja eksyin. Juna vaihtoi reittiä ja meni Helsingin rautatieasemalle ”luurankorataa” pitkin.
  • Kävelemistä Helsingissä, Lahdessa tai muussa kaupungissa, jonka tosielämässä kuvittelen jotenkin tuntevani, mutta joka unessa esittäytyy aivan uudenlaisena ja outona. Yleensä näihin liittyy satama-alueita ”väärissä paikoissa”, massivisia, koristeellisia ja vanhan näköisiä rakennuksia, isoja kauppakeskuksia, joille ei löydy suoranaisia esikuvia, pilvenpiirtäjiä, suuria autoteitä ja muutakin suurta.
  • Uusiin koteihin muuttamista ja niiden ihmettelyä/remontointia. Tämä lienee kaikkein toistuvin teema unissani tällä hetkellä

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Surku savolaisen käsi

Olin huoneessa, joka oli luokkahuoneeni koko peruskoulun ala-asteen ajan. Muistoni siitä paikasta eivät ole kauniita. Nyt huoneen käyttötarkoitus oli joku muu, mutta paikalla oli myös muita ala-asteaikaisia tyyppejä aikuiseksi kasvaneina. Minä otin käteeni ison veitsen/lihakirveen ja iskin vasemman käteni ranteesta poikki. Veren suihkutessa juoksin ulos ovesta eteiseen. Siellä kokosin itseni ja sain jollain keinolla sidottua ranteeni niin tiukasti, että verentulo loppui. Pesin itseni puhtaaksi vessassa ja heikotusta tuntien kävelin takaisin luokkaan, jossa muut olivat aivan hiljaa ja jähmettyneinä. Sanoin: ”jaahas, täytyy varmaan sitten itse soittaa itselleen ambulanssi”. Yritin käyttäytyä hillitysti ja kylmän asiallisesti, vaikka toisaalta ajattelin, että ei se mitään auta, nuo pitävät minua kuitenkin hulluna.

Onnistuin valitsemaan puhelimellani 112 ja sanoin tähän tapaan: ”Surku Savolainen täällä, hyvää päivää. Leikkasin juuri vasemman käteni irti, joten saisinko ambulanssin tänne osoitteeseen (hetkinen, mikä tämän paikan osoite on?) osoitteeseen… tänne VP:n ala-asteen tiloihin.” Ääneni vapisi, mutta pidin sen niin tasaisena ja rauhallisena kuin suinkin kykenin. Kysyin, voidaanko käteni vielä pelastaa ja sain ohjeeksi laittaa se muovipussiin ja ottaa mukaan. Sitä ei kuulema saisi kastella.

Onnistuin ihmeen sujuvasti poimimaan irtokäden ja pakkaamaan sen läpinäkyvään muovipussiin. Kielloista huolimatta pesin sen puhtaaksi verestä. Sitten kuljeskelin muiden tyyppien ohi, esittelin irtokättä ja heitin joitain kuivia vitsejä, jotka eivät jostain syystä naurattaneet ketään.

Ulkona otin käden pois muovipussista ja teippailin ja sidoin sen kiinni ranteeseen, jossa se pysyi ihmeen hyvin. Ambulanssikuskit tulivat vastaan paareja kantaen ja ihmettelivät, kun olinkin jaloillani. Esittelin heille kättäni ja pystyin jopa koukistamaan muutamaa sormeani vähän. Ambulanssiheput naureskelivat. He jopa nauroivat typerille vitseilleni. "Kätelläänkö?" Kiipesin sisään autoon, joka olikin sininen pakettiauto Elisan teippauksilla. Kuljettajan paikalla ei ollut ketään, mutta viereisellä paikalla istui joku apukuski. Kuljettaja oli jäänyt jutustelemaan minun mieheni kanssa jostain auto- ja työasioista. Olin vihainen, tarvitsinhan sentään pikaista sairaalahoitoa käteni pelastamiseksi. Olinko itse suhtautunut vammaani liian vähätellen?

Odottelimme kuskia ja auto lähti liukumaan ylämäkeen. Huusin kauhuissani apukuskille, että tee jotain! Hän sai auton pysähtymään aivan jyrkänteen reunalle.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Tulevaisuuteni kaupan alalla

Ma olin jäänyt työttömäksi ja menin ruokakauppaan. Kiertelin katselemassa paikkoja, kun kauppias tuli ja haastoi minut arvausleikkiin. Hän poimi aina kaksi tuotetta ja käski minun arvata kumpaa myydään enemmän. Vertailtavana olivat esimerkiksi Flora-margariini ja jokin tuntemattomampi merkki. Kaksi leivonnaista, joiden nimet olivat jotain tyyliin "laihduttajan mustikkakierre" vs. "unelmapulla". Heitin arvauksia täysin arpomalla, mutta ilmeisesti vastaukseni tekivät vaikutuksen kauppiaaseen, sillä hän halusi ottaa minut heti töihin. Ennen kuin huomasinkaan, olin lihatiskin takana vailla minkäänlaista kokemusta/koulutusta/muodollista pätevyyttä.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Jonen karu kohtalo ja muita jännittäviä kertomuksia

Jone Nikulan näköinen mies oli murtautunut kotiini ja rikkonut yhden valokuvakehyksen ja seinällä olleen taulun. Sen jälkeen hän oli murtautunut (pelkän kyynärpäällä tehdyn iskun avulla) läpi lasiovesta ja pudonnut metrotunneliin. Siellä metrojuna ajoi hänen päänsä yli.

Menin ystäväni "Jatan" kanssa ravintolaan syömään. Hänellä oli mukanaan keinotekoinen irtojalka, jota pidimme pöydän alla. Muut asiakkaat ihmettelivät, osoittelivat ja naureskelivat ohi kävellessään. Minä aloin syödä jälkiruokaa, vaikka Jatta ei ollut vielä saanut syötyä pääruokaansa loppuun.

Sitten oli vielä sellainenkin osuus, että asuin rannalla hirsimökissä keskellä metsää kaksin teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Minä sanoin, etten tarvitse mitään, saan metsästä kaiken tarvittavan. Näin ikkunasta valtavasti kantarelleja, joita halusin mennä poimimaan. Tytär halusi kuitenkin päästä käymään kaupungissa ihmisten ilmoilla. Suostun vastentahtoisesti hänen mukaansa ja läksin itsekin semmoisen syyn varjolla, että halusin hakea kaupasta voita, jossa paistaisin sienet. Meidän piti kävellä lähimmällä bussipysäkille usean kilometrin päähän.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Mannerheimin pullat

Olin kaupassa kahden muun tyypin kanssa, joita odottelin kassan luona. En ollut aikeissa ostaa itse mitään, mutta joku aggressiivisesti käyttäytyvä asiakas sai päähänsä, että minun pitää ostaa paketillinen ”rrruis-tattarrrrihiutaleita”. Ensin hän yritti puhua minut ottamaan niitä. Kun en innostunut, hän tarttui minuun kiinni, etten pääsisi kaupasta pois ilman moista pakettia.

Sitten heräsin oudossa valkoisessa huoneessa. Siellä oli nukkumassa muitakin. Muutamat työkaverit huusivat minulle, että nyt täällä olisi tarjolla pullaa. Vaikka olisin halunnut mieluummin nukkua, menin hakemaan. Pulla oli värjätty vaaleanpunaiseksi. Sitten alkoi surrealistinen näytelmä, jossa minut oli (minulta mitään kysymättä) laitettu marsalkka Mannerheimin rooliin. En ymmärtänyt mitään koko näytelmästä, mutta onneksi rooliini kuuluikin pelkkää pullan syöntiä. Näytelmässä oli mukana mm. ihmisen kokoisia, käveleviä "Aakkoset"-namuja ja Leningrad Cowboys.

Se oli varsin epämiellyttävää, kun syntymätön lapseni purskahti ulos kauhean verentulon myötä. Sitten heräsin, mutta huomasin, että verta oli silti lakanoissa. Onneksi jossain vaiheessa älysin herätä oikeastikin.