tiistai 29. lokakuuta 2013
Ihmeellinen informaatioteknologia
torstai 24. lokakuuta 2013
Surku Savolainen turhautuu
Onnistuiko? No ei.
Aluksi kävelimme portaita alas ja opiskelija seurasi perässäni ja oli ilmeisen valmiina. Sitten hän kuitenkin meni kysymään toiselta opiskelijapojalta neuvoja, mitä hänen pitäisi tehdä. Se toinen opiskelijapoika sanoi, että naiset haluavat vain jutella ja minun kanssani pitäisi vain jutustella pitkän aikaa, jonka jälkeen saattaisin suostua antautumaan lihallisen nautinnon iloille, ehkä. Niinpä 1. opiskelija sanoi menevänsä ensin vessaan ja tulevansa pian takaisin.
Ma olin sohvalla peiton alla ja odotin… ja odotin… Katossa oli kolme isoa sähkökynttiläkruunua, joissa roikkui ruskeita muovikristalleja ja muovikukkia. Ihmettelin niitä. Lopulta heräsin.
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Ylevää
Semmoista kivaa.
lauantai 19. lokakuuta 2013
Piparii
perjantai 18. lokakuuta 2013
Unien pirstaloituminen
Unissani olevia toistuvia elementtejä
- Voitan kolikkopeliautomaatissa (joihin tosielämässä kajoan hyvin harvoin) suuria summia rahaa. Yleensä automaatit antavat rahan lisäksi muutakin, kuten viimeöisessä unessani yksittäispakattuja hedelmäkarkkeja ja pieniä muovipusseja, joihin voi kätevästi laittaa voittamansa rahat ym.
- Junamatkailu. Viimeyönä jäin pois Pasilan asemalla matkallani Helsinkiin, mutta Pasilassa olikin suuri venesatama aseman vieressä ja muuta kummallista. Minun piti mennä junaan 66b ja vaunuun 64, mutta muistin vaunun numeron väärin muodossa 46 ja eksyin. Juna vaihtoi reittiä ja meni Helsingin rautatieasemalle ”luurankorataa” pitkin.
- Kävelemistä Helsingissä, Lahdessa tai muussa kaupungissa, jonka tosielämässä kuvittelen jotenkin tuntevani, mutta joka unessa esittäytyy aivan uudenlaisena ja outona. Yleensä näihin liittyy satama-alueita ”väärissä paikoissa”, massivisia, koristeellisia ja vanhan näköisiä rakennuksia, isoja kauppakeskuksia, joille ei löydy suoranaisia esikuvia, pilvenpiirtäjiä, suuria autoteitä ja muutakin suurta.
- Uusiin koteihin muuttamista ja niiden ihmettelyä/remontointia. Tämä lienee kaikkein toistuvin teema unissani tällä hetkellä
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
Surku savolaisen käsi
Onnistuin valitsemaan puhelimellani 112 ja sanoin tähän tapaan: ”Surku Savolainen täällä, hyvää päivää. Leikkasin juuri vasemman käteni irti, joten saisinko ambulanssin tänne osoitteeseen (hetkinen, mikä tämän paikan osoite on?) osoitteeseen… tänne VP:n ala-asteen tiloihin.” Ääneni vapisi, mutta pidin sen niin tasaisena ja rauhallisena kuin suinkin kykenin. Kysyin, voidaanko käteni vielä pelastaa ja sain ohjeeksi laittaa se muovipussiin ja ottaa mukaan. Sitä ei kuulema saisi kastella.
Onnistuin ihmeen sujuvasti poimimaan irtokäden ja pakkaamaan sen läpinäkyvään muovipussiin. Kielloista huolimatta pesin sen puhtaaksi verestä. Sitten kuljeskelin muiden tyyppien ohi, esittelin irtokättä ja heitin joitain kuivia vitsejä, jotka eivät jostain syystä naurattaneet ketään.
Ulkona otin käden pois muovipussista ja teippailin ja sidoin sen kiinni ranteeseen, jossa se pysyi ihmeen hyvin. Ambulanssikuskit tulivat vastaan paareja kantaen ja ihmettelivät, kun olinkin jaloillani. Esittelin heille kättäni ja pystyin jopa koukistamaan muutamaa sormeani vähän. Ambulanssiheput naureskelivat. He jopa nauroivat typerille vitseilleni. "Kätelläänkö?" Kiipesin sisään autoon, joka olikin sininen pakettiauto Elisan teippauksilla. Kuljettajan paikalla ei ollut ketään, mutta viereisellä paikalla istui joku apukuski. Kuljettaja oli jäänyt jutustelemaan minun mieheni kanssa jostain auto- ja työasioista. Olin vihainen, tarvitsinhan sentään pikaista sairaalahoitoa käteni pelastamiseksi. Olinko itse suhtautunut vammaani liian vähätellen?
Odottelimme kuskia ja auto lähti liukumaan ylämäkeen. Huusin kauhuissani apukuskille, että tee jotain! Hän sai auton pysähtymään aivan jyrkänteen reunalle.
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Tulevaisuuteni kaupan alalla
perjantai 4. lokakuuta 2013
Jonen karu kohtalo ja muita jännittäviä kertomuksia
Menin ystäväni "Jatan" kanssa ravintolaan syömään. Hänellä oli mukanaan keinotekoinen irtojalka, jota pidimme pöydän alla. Muut asiakkaat ihmettelivät, osoittelivat ja naureskelivat ohi kävellessään. Minä aloin syödä jälkiruokaa, vaikka Jatta ei ollut vielä saanut syötyä pääruokaansa loppuun.
Sitten oli vielä sellainenkin osuus, että asuin rannalla hirsimökissä keskellä metsää kaksin teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Minä sanoin, etten tarvitse mitään, saan metsästä kaiken tarvittavan. Näin ikkunasta valtavasti kantarelleja, joita halusin mennä poimimaan. Tytär halusi kuitenkin päästä käymään kaupungissa ihmisten ilmoilla. Suostun vastentahtoisesti hänen mukaansa ja läksin itsekin semmoisen syyn varjolla, että halusin hakea kaupasta voita, jossa paistaisin sienet. Meidän piti kävellä lähimmällä bussipysäkille usean kilometrin päähän.
tiistai 1. lokakuuta 2013
Mannerheimin pullat
Sitten heräsin oudossa valkoisessa huoneessa. Siellä oli nukkumassa muitakin. Muutamat työkaverit huusivat minulle, että nyt täällä olisi tarjolla pullaa. Vaikka olisin halunnut mieluummin nukkua, menin hakemaan. Pulla oli värjätty vaaleanpunaiseksi. Sitten alkoi surrealistinen näytelmä, jossa minut oli (minulta mitään kysymättä) laitettu marsalkka Mannerheimin rooliin. En ymmärtänyt mitään koko näytelmästä, mutta onneksi rooliini kuuluikin pelkkää pullan syöntiä. Näytelmässä oli mukana mm. ihmisen kokoisia, käveleviä "Aakkoset"-namuja ja Leningrad Cowboys.
Se oli varsin epämiellyttävää, kun syntymätön lapseni purskahti ulos kauhean verentulon myötä. Sitten heräsin, mutta huomasin, että verta oli silti lakanoissa. Onneksi jossain vaiheessa älysin herätä oikeastikin.