lauantai 29. joulukuuta 2012

Suuri saalistaja

Lähestyin ilmasta käsin korkeaa vuorenhuippua, jossa pesi yksisilmäinen jättiläiskotka. Kotkan silmä oli oikeastaan aukko. Kun siitä katsoi sisään, näki valtavasti kultaa, kuin Roope Ankan rahasäiliössä.

Yksisilmäinen kotka oli erikoistunut saalistamaan korppikotkia, joita se nappasi kynsiinsä haaskoilta. Ehkä oudointa unessa oli se, että minä olin kahden muun henkilön kanssa metsästämässä tätä kotkaa. Aseenani oli nuolia ampuva putki. Kun olimme saaneet kotkan alas, minun käskettiin ripustamaan se koukkuun. Ensin olin hämmentynyt, koska ei minulla ollut mukanani mitään koukkua, mutta sitten huomasin, että ampuma-asessani oli mukana sellainen. Kotkasta oli määrä valmistaa ruokaa. Mietin, miltä jokin pelkkiä raadonsyöjiä syönyt eläin mahtaa maistua.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Yritin taas selkouneksia

Yö meni tietoisesti uneksien. En minun tapauksessani puhuisi mistään "selkounista", koska unessani ei ollut mitään erityisen selkeää. Olen aikaisemmin todennut, että tietoinen uneksiminen ei ole "minun juttuni", sillä en osaa hallita unen tapahtumia, eivätkä aistihavainnot tunnu oikeilta. Nyt uneksinkin sillä asenteella, että en välitä, vaikka tunnen samaan aikaan makaavani sängyssä. Katselen ja kuuntelen ja annan aistihavaintojen kaikessa rauhassa olla juuri niin epäaitoja kuin ovat.

Matkustin junalla Helsingin keskustaan ja kerroin kaikille haltioissani, että ”minä pääsen näkemään yön kuningattaren”. Sitten menin työpaikkani (nykyisen työpaikkani, ei Merimiehenkadun) hissiin, mutta onneksi tulin järkiini. Yleensä näen unia töissä olemisesta kun olen kipeä, eikä se ole mukavaa.

Jossain vaiheessa sain päähäni ajatuksen, että jos yöllä näkee unta vessassa käymisestä, pitää olla varovainen. Pienenä muistan kastelleeni kerran sänkyni, kun istuin unessa vessanpöntölle. Niinpä sitten tässä tietoisessa unessa menin pytylle (joka sijaitsi järkevästi ravintolasalin nurkassa ilman mitään näköesteitä) ja tunsin suurta riemua, kun onnistuin asioimaan siinä enkä herännyt lämpimään hulmahdukseen. Huvitin itseäni myös menemällä ilkosen alasti ulos pakkaseen ja avantoon, enkä palellut ollenkaan.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Olisikohan siellä oikeasti minulle jotain?

Näin unessa, että uusi työpaikkani oli Helsingissä, osoitteessa Merimiehenkatu. Numeroa en muista. Työpaikan vastapäätä oli italialainen ravintoja. En ollut täysin selvillä, mitä minun piti siellä tehdä, mutta siellä oli osittain samoja henkilöitä kuin nykyisessä/entisessä työpaikassani. He eivät olleet tuntevinaan minua. Siellä oli myös vaaralliset rappuset, joista puuttui kaide.

Merimiehenkadulla näyttäisi olevan ainakin paljon mainostoimistoja ja muuta siihen maailmaan liippaavaa. Hakuja vaan menemään...

tiistai 11. joulukuuta 2012

Oikeasti hän on volkkarimies

Oli pimeää. Ajoimme mieheni kanssa autolla jonkin pysäköintialueen ohi. Mies bongasi, että siellä on myytävänä vanha punainen Cadillac ja ilmoitti ostavansa sen pois. Pidin sitä vitsinä, mutta hän nousi pois autostamme, otti seitsemänvuotiaan(!) lapsemme mukaan ja meni tekemään kauppoja. Myyjä sanoi hakeneensa auton Puerto Ricosta. Myytävänä oli myös nakkikioski, jonka joku nainen osti itselleen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Aborttiunia

Olen nähnyt kahtena peräkkäisenä yönä unta, joka liittyi jotenkin raskaudenkeskeytykseen. Ensimmäisessä unessa muuan suomalainen miespuolinen televisiokasvo ilmoittautui julkisuudessa jyrkäksi abortin vastustajaksi. Samalla hän esitteli suurta kahvikuppikokoelmaansa.

Viimeöisessä unessani olin menossa apteekkiin ostamaan reseptillä perusvoidetta. (Tämä osuus totta myös oikeassa elämässä.) Jostain syystä sain samalla reseptillä myös kolmen tabletin sarjan, jotka olivatkin aborttitabletteja. Eivät "katumuspillereitä", vaan niillä oli tarkoitus abortoida jo paljon pidemmälle kehittynyt alkio/sikiö. Ihmettelin, että saako tällaisia mukamas apteekista, miksi ihmeessä minulle on kirjoitettu moiset ja ennen kaikkea enhän minä edes ole raskaana

perjantai 7. joulukuuta 2012

Vähän sottaista

Kun perustin tämän blogin, ajattelin, että kirjoitan parhaani mukaan estottomasti myös seksiunista. No, viime yönä unessani oli luola täynnä pehmoleluja, sänky, seksiä ja suklaata, mutta kaiken kaikkiaan uneni oli niin silppuinen ja vaikeaselkoinen, etten osaa sitä tuon paremmin sanallisesti selostaa. Muutenkin olen jättänyt kirjoittamatta julki sellaiset uneni, jotka ovat olleet liian lyhyitä, epämääräisiä tai monimutkaisia kirjoitettavaksi.

torstai 6. joulukuuta 2012

Tämä on rystö

Olin mukana monimutkaisessa ryöstössä. Saaliina oli ämpärillinen käteistä rahaa. Kaksi rosvoa kävi hakemassa saaliin, ja he toivat sen autoon maanalaisia tunneleita pitkin. Minun tehtäväni oli istua autossa naamioituneena presidentti Tarja Haloseksi, jotta poliisit eivät kiinnittäisi meihin huomiota. Koko suunnitelma oli minusta outo, huono ja toimimaton, mutta olin kuitenkin mukana. Kun poliisit sitten pysäyttivät automme, minä en ollut yhtään hämmästynyt. Menin paljastamaan poliiseille pari työkaveriani, joiden tiesin olevan mukana juonessa ja jotka oikeastaan olivat koko ryöstösuunnitelman takana. He eivät muuten olisi jääneet kiinni. Ajattelin, että tämän johdosta minusta tuskin tulee kovin suosittu, mutta en välittänyt.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Helppoa rahaa

Olin paikassa, jossa risteili paljon rautatiekiskoja. Laitoimme mieheni kanssa pikkukolikoita litistymään junan pyörien alle. Paikalle tuli lisää ihmisiä, jotka kaikki laittoivat erilaisia rahoja kiskoille. Lopulta junia ja "kiskobusseja" tuli. Sain kaksi hienosti litistynyttä kolikkoa, mutta osa ei ollut litistynyt. Otimme ne mukaan ja menimme vierailemaan Roman Schatzia muistuttavan miehen ja hänen vaimonsa kotiin. Talo oli pimeä, ja se oli täynnä peliautomaatteja. Aloin pelata. Kun olin sata euroa voitolla, minulle sanottiin, että tässä vaiheessa kannattaa lopettaa ja lunastaa voitot. Läksimme kotiin.

Olen nähnyt aikaisemmassa elämässäni "tietoista unta", jossa esiintyi Roman Schatzia muistuttava mies. Tämä ehdotteli minulle intiimiä kanssakäymistä, mutta kieltäydyin, koska en pitänyt häntä haluttavana. En älynnyt/osannut hyödyntää tietoisuutta unestani enkä muuttaa häntä toisenlaiseksi. Sääli.

perjantai 30. marraskuuta 2012

Tupakoinnista

Kaikki pääkaupunkiseudun uimahallit oli yhdistetty yhdeksi suureksi uimahalliksi. Kävin uimassa valtaisassa uima-altaassa ja läksin kävelemään kotiin.  Kotimatkalla näin auton, jossa suurena tupakoinnin vastustajana tuntemani työkaveri istui takapenkillä. Hänellä oli savuke suussaan. Ajattelin, että onpa kaksinaismoralistista. Seuraavaksi laitoin itsellenikin tupakan suuhun ja sytytin sen. Tupakointi hävetti minua niin, että päätin imaista yhdellä kertaa kaikki savut sisääni. Olin pullistunut kuin iso paha susi, valmiina puhkumaan ja puhaltamaan. Puhalsin keuhkoni tyhjiksi, mutta en saanut savun tuloa loppumaan. Haisinkin tupakalta. Päätin, että en polta enää koskaan.

torstai 29. marraskuuta 2012

Kävelevä lautanen

Saunan lauteella oli kummallisen näköinen hämähäkki. Tunnistin, että se on lajia nimeltä kävelevä lautanen. Huitaisin sen pois lauteelta, mutta se lähti lentoon. Pelästyin hieman.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Yritysmaailmassa


Olin töissä jossakin yrityksessä. Minulle kerrottiin, että yrityksen omistajalla oli erikoinen uskomus, että veri on elinvoiman lähde. Työpaikalla työnteon lomassa olikin taukoja, joiden tehtävä oli kuulema työntekijöiden virkistäminen. Tauolla työntekijät kokoontuivat suuriin, valkoisilla laatoilla päällystettyihin saleihin, joiden katossa oli suihkuja tms. suuttimia. Ensin työntekijät kehotettiin ”enkeliasentoon” ja suuttimista suihkusi ihmisten päälle verta 2,5 sekunnin ajan. Sitten otettiin ”lepoasento” ja verta suihkutettiin vielä 1,5 sekuntia. Veri ei tuntunut minusta yhtään virkistävältä. Se kuivui kiinni ihoon ja vaatteisiin, eikä sitä voinut pestä pois.

Yhtiön johto vakuutteli, että kaikki veri on peräisin vapaaehtoisilta luovuttajilta. Minä en uskonut, ja ihmettelin, mistä sitä muka riittää, varsinkin kun taukojen ja veren määrää tunnuttiin lisäävän jatkuvasti. Jossain vaiheessa kuulin kauheaa huutoa ja itkua, johon kukaan ei näennäisesti kiinnittänyt mitään huomiota.

Sitten olinkin sekaantunut porukkaan, jonka pyrkimyksenä oli paljastaa julkisuuteen yrityksen johdon hämärät toimintatavat ja etsiä riittävästi dokumentteja todisteeksi. Minä päädyin tilanteeseen, jossa minun piti avata omituisilla sineteillä suljettu kirjekuori niin, että se näyttäisi koskemattomalta. Onnistuinkin siinä.

Eräällä luvattomalla retkelläni johdon toimitiloissa löysin suihkun. Menin suihkun alle ja yllätyksekseni sieltä ei suihkunnutkaan verta vaan vettä. Ajattelin, että onpa virkistävää olla kerrankin vesisuihkussa ja pesin itseni putipuhtaaksi. Sitten palasin töihin, mutta en ollut ajatellut asioita tarpeeksi: nyt erotuin hohtavan puhtaana muista työntekijöistä, jotka olivat kuivuneen veren peitossa.

Eräs johtaja tuli luokseni ja sanoi: ”huomaan, että sinussa on ainesta”. Hän kutsui minut lounaalle, jotta voisimme neuvotella minun asemastani yrityksessä. Hän johdatti minut suureen, hämärästi valaistuun saliin, jossa ei ollut muuta sisustusta kuin katettu ruokapöytä keskellä. Sali oli yhteydessä toiseen, vielä isompaan tilaan. Hän avasi salkun, jonka sisällä oli tutun näköinen kirjekuori ja veitsi. Uni loppui tähän, mutta arvelin, että seuraavalla tauolla työntekijöiden päälle suihkutettava veri olisi minun vertani.