keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Ihmissyöntä

Sekavassa unessani olin aluksi jossain ulkomailla rauhanturvatehtävissä yhden toisen henkilön kanssa. Meillä oli jos jonkinlaista (sänky)touhua rähjäisessä, roskaisessa, pommitetun näköisessä huoneistossa. Kun palasin kotiin (ts. lapsuuskotiini, joka unissani lähes aina nykyisen kotini asemassa) siellä oli mm. entisen työpaikkani johtajia ja sekalainen porukka muutakin väkeä, joka tuntui olevan humalassa/karapulassa/aineissa kautta linjan. Olin jättänyt lapseni heidän hoitoonsa ja se kauhistutti minua, vaikka lapsi vaikuttikin iloiselta ja tyytyväiseltä.

Jossain vaiheessa yksi nuorehko heppu tuli kertomaan, että hänellä on aivan mahtavan upea idea. Jos joku paikallaolija luopuisi vapaaehtoisesti hengestään, niin hän voisi valmistaa hänen ruhostaan ruokaa tarjottavaksi muille. Idea ei saanut laajempaa kannatusta, mutta yksi naishenkilö innostui ajatuksesta ja toinen, jonka tunnistin Wilma Schlizewskiksi, tarjoutui vapaaehtoiseksi. Minä kuuntelin tyrmistyneenä, kuinka heppuhenkilö selitti, että voisi täyttää lihan viinirypäleillä ja grillata. Naisheppuli sanoi, että on allerginen viinirypäleille, mutta ei se mitään; jos täytettä on vain kaulasta alaspäin, hän voi syödä pelkät poskilihat. Läksin lapseni kanssa pois tilanteesta ja ihmettelin, että tuolla omalla takapihallaniko he sen tekevät. Kuulin jossain vaiheessa kauheaa huutoa, mutta kun menin katsomaan, kaikki olivat toistaiseksi elossa. Sitten menin puhumaan heille järkeä, että eihän se liha ole heti hyvää, vaan se pitää riiputtaa ja säilyttää asianmukaisesti ja joku ammattitaitoinen teurastaja kyllä pitäisi saada asialle. He suostuivat tekemään ihmissyöntikokeensa jossain muussa paikassa. Lopulta he taisivat tyytyä siihen, että Wilma Schlizewskiltä irrotetaan vain toinen käsivarsi, jotta hänen ei tarvitse koko elämästään luopua.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ihmeellinen on ihmisruumis

Olin osallistumassa johonkin peliin tai esterataan tai vastaavaan… juttuun, joka eräällä tavalla simuloi ihmisen ruoansulatuskanavaa. Tarkoituksena oli kulkea tunnelia pitkin väärään suuntaan, ”peräaukosta suuhun”, ja onnistua ylittämään kaikki esteet, jotka olivat erilaisia ihmisten muodostamia ”tiesulkuja”. Jos yhtäkään ihmistä kosketti, sai haitallisen bakteeritartunnan tms., eikä suoritusta hyväksytty. Aikani jaksoin hyppiä, pomppia ja juosta ihmisten ohi ja yli, mutta puolivälissä väsähdin ja ajattelin, että mitä väliä onnistunko, kunhan pääsen pois tästä tunnelista.

Eräässä unessa olin menossa lääkärin vastaanotolle. Lääkärin piti tehdä sisätutkimus liittyen tulevaan synnytykseen. Tutkimus tehtiin veden alla järvessä niin, että pidin laiturin reunasta kiinni. Minun piti ottaa housut pois, mutta se ei vielä riittänyt. Minun piti jotenkin kummallisesti nylkeä koko alaruumiini ja jättää irvokkaan näköiset ”nahkasukkahousut” laiturille odottamaan. Se ei ollut oikein mukavaa, mutta kun katselin laiturilla olevia säärikarvojani, tunsin suurta ylpeyttä siitä, kuinka tummat ja tuuheat ne olivat. Paljon komeammat kuin reaalimaailmassa...

Vaikka olen raskaana, olen jostain syystä nähnyt hyvin vähän vauvaunia, enkä oikeastaan vielä ensimmäistäkään synnytysunta. Yhdessä unessa minulla oli vauva, jota päätin imettää ulkona talvipakkasessa. Vauva jotenkin telakoitui kiinni rintaan (siitä kuului samanlainen ääni, kuin vaikkapa auton turvavyön kiinnittämisestä) eikä sen jälkeen hievahtanutkaan. Ihmettelin, mitä tapahtuu.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kallonkutistajan hommia

Minulla oli hallussani pieni muovinen salkku, jonka sisällä oli 12 irtileikattua ihmisen päätä. Päät olivat vain vähän pingispalloa suurempia, mutta aitoja. Tunnistin, että mukana olivat mm. viihdeohjelma Putouksen näyttelijöiden päät. Minulla ei ollut oikein käsitystä, miten salkku oli päätynyt minulle, mutta sen tiesin, että sen sisältö oli laiton ja joutuisin vankilaan, jos jäisin kiinni. Minun pitäisi siis hankkiutua salkusta eroon, mutta miten? En voisi vain heittää sitä roskiin, koska joku saattaisi löytää sen. Minun piti haudata salkku maahan, mutta eihän se onnistuisi, koska maa oli jäässä. Läksin siis asioimaan hautaustoimistoon. Ajattelin, ettei minun tarvitsisi kertoa mitä tai ketä olen hautaamassa, joten homma hoituisi helposti. Hautaustoimiston henkilö lueskeli joitain papereita ja luetti niitä minullakin. Kirjoitusten lopussa oli kirjainyhdistelmä ”AA” ja virkailija ihmetteli ääneen, mitä moinen mahtoi tarkoittaa. Minä lunttasin asian Internetissä ja tulin siihen tulokseen, että se tarkoittaa ”arkaluontoista asiaa” tai ”agrologista agraariasiaa”.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Poloinen poliisi

Nukuin huonosti ja liian vähän. Unessani olin jostain syystä joutunut poliisiksi ja olin tien päällä toisen poliisin kanssa. En tajunnut, miten olin päätynyt moiseen duuniin, enkä tuntenut itseäni päteväksi lainkaan. Sitten iso poliisiauto haki meidät jatkamaan työvuoroa "konttoripuolelle" ja minulle sanottiin, että yövuoro jatkuu vielä yhteen. Minulla oli hienosti palmikoidut hiukset. Olin hyvin väsynyt joten laitoin pienen patjan lattialle ja menin makuulle sen toisen poliisiheppulin viereen. Makasimme ilman paitoja peiton alla, koskettelimme toisiamme ja puhuimme hellyttelyhöpöhöpöä. Hän piti erityisesti hienoista palmikoistani. Kuulin, kuinka kolmas henkilö astui sisään huoneeseen. Sanoin "Terve, Ari. Kyllä meillä on housut jalassa", vaikka en ollut ihan varma, että onko. Sitten päädyin maalaamaan isoa posliinivaasia ja minulla oli kiire tehdä se, sillä halusin nukkumaan.

torstai 2. tammikuuta 2014

Hyljeihmisiä

Kehitin unen ja valveen rajamailla teoriaa merenneidoista... että paljon käytännöllisempää kuin olla puoliksi kala, olisi olla puoliksi hylje. Unessa kaksi naispuolista hyljemerenneitoa oli tullut maan pinnalle ja he kulkivat Helsingin keskustassa pyörätuoleilla. Alakropat oli verhoiltu neulottuihin lämmittimiin. Toimittaja haastatteli heitä ja he kertoivat millaista on olla hyljeihminen. Hyljeihmisten piti hengittää ilmaa, mutta heillä oli siihen tarkoitukseen vedenalaisia "happibaareja", joten heidän ei tarvinnut käydä pinnalla välttämättä niin usein. Toimittaja pyysi näytösluontoisesti toista merenneitoa pidättelemään hengitystään niin kauan kuin pystyy. Neidolla oli suljettavat sieraimet. Jossain vaiheessa toimittaja sanoi: "Ihmisen tekemä maailmanennätys on tässä vaiheessa rikottu jo nelinkertaisesti." Hyljeihmiset kommunikoivat vedenalaisessa maailmassa viittomien avulla, mutta osasivat puhua sujuvasti. Sitten osittain heräsinkin, mutta jatkoin puolinukuksissa ajatusleikeillä hyljeihmisistä. Ajattelin, että jos näistä oikeasti kehittäisi jotain fiktiota, niin siihen varmaan pitäisi sisällyttää kannanottoja Itämeren saastumisesta.