Jossain vaiheessa yksi nuorehko heppu tuli kertomaan, että hänellä on aivan mahtavan upea idea. Jos joku paikallaolija luopuisi vapaaehtoisesti hengestään, niin hän voisi valmistaa hänen ruhostaan ruokaa tarjottavaksi muille. Idea ei saanut laajempaa kannatusta, mutta yksi naishenkilö innostui ajatuksesta ja toinen, jonka tunnistin Wilma Schlizewskiksi, tarjoutui vapaaehtoiseksi. Minä kuuntelin tyrmistyneenä, kuinka heppuhenkilö selitti, että voisi täyttää lihan viinirypäleillä ja grillata. Naisheppuli sanoi, että on allerginen viinirypäleille, mutta ei se mitään; jos täytettä on vain kaulasta alaspäin, hän voi syödä pelkät poskilihat. Läksin lapseni kanssa pois tilanteesta ja ihmettelin, että tuolla omalla takapihallaniko he sen tekevät. Kuulin jossain vaiheessa kauheaa huutoa, mutta kun menin katsomaan, kaikki olivat toistaiseksi elossa. Sitten menin puhumaan heille järkeä, että eihän se liha ole heti hyvää, vaan se pitää riiputtaa ja säilyttää asianmukaisesti ja joku ammattitaitoinen teurastaja kyllä pitäisi saada asialle. He suostuivat tekemään ihmissyöntikokeensa jossain muussa paikassa. Lopulta he taisivat tyytyä siihen, että Wilma Schlizewskiltä irrotetaan vain toinen käsivarsi, jotta hänen ei tarvitse koko elämästään luopua.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Ihmissyöntä
maanantai 27. tammikuuta 2014
Ihmeellinen on ihmisruumis
Eräässä unessa olin menossa lääkärin vastaanotolle. Lääkärin piti tehdä sisätutkimus liittyen tulevaan synnytykseen. Tutkimus tehtiin veden alla järvessä niin, että pidin laiturin reunasta kiinni. Minun piti ottaa housut pois, mutta se ei vielä riittänyt. Minun piti jotenkin kummallisesti nylkeä koko alaruumiini ja jättää irvokkaan näköiset ”nahkasukkahousut” laiturille odottamaan. Se ei ollut oikein mukavaa, mutta kun katselin laiturilla olevia säärikarvojani, tunsin suurta ylpeyttä siitä, kuinka tummat ja tuuheat ne olivat. Paljon komeammat kuin reaalimaailmassa...
Vaikka olen raskaana, olen jostain syystä nähnyt hyvin vähän vauvaunia, enkä oikeastaan vielä ensimmäistäkään synnytysunta. Yhdessä unessa minulla oli vauva, jota päätin imettää ulkona talvipakkasessa. Vauva jotenkin telakoitui kiinni rintaan (siitä kuului samanlainen ääni, kuin vaikkapa auton turvavyön kiinnittämisestä) eikä sen jälkeen hievahtanutkaan. Ihmettelin, mitä tapahtuu.