tiistai 30. heinäkuuta 2013

Hesarin lukemisen vaaroja

Minulle esiteltiin uutta, mullistavaa menetelmää, jonka avulla pystyttiin helposti poimimaan munasoluja luovutettavaksi. Siinä vaiheessa, kun kypsä munasolu on irronnut, nainen levittää käsiinsä ihmeellistä käsisaippuaa. Sen annetaan vaikuttaa pari minuuttia ja sitten huuhdellaan pois. Parin minuutin sisällä kämmeneen ilmestyy pieni rakkula, jonka sisällä munasolu on. Sen voi poistaa pinseteillä.

Laskelmoin, että olin kahdeksannen viikon lopuilla raskaana. Mietin, voikohan aineella poistaa myös kiinnittyneen alkion ja levittelin aineen käsiini sen enempää miettimättä. Kaduin lähes välittömästi ja pesin aineen pois. Ajattelin, ettei se saanut vaikuttaa vaadittua paria minuuttia, joten tuskin se mitään aiheuttaa. Vasempaan käteeni ilmestyi kuitenkin punainen rakkula. Sohaisin sitä pinseteillä ja siitä alkoi tulvia verta. Heräsin.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Sosialistinen surrealismi

Yritin asioida terveyskeskuksessa, jossa oli paljon ihmisiä ja paljon pitkiä käytäviä, mutta ei juuri muuta. Näin seinällä julisteen, jossa luki "Suomen sosialistinen neuvostotasavalta" ja oletin, että se on jonkin näytelmän mainos. Yhdellä käytävällä oli ihmisiä kättelyjonossa, kuin presidentin juhlissa. En onnistunut saamaan mitään palvelua ja menin ulos. Huomasin, että ovessa oli punainen vaakuna, jossa oli keltainen tähti. Ovessakin luki "Suomen sosialistinen neuvostotasavalta". Aloin ihmetellä missä olen. Ulkona yritin ehtiä suojatien yli vihreillä valoilla, mutta liikenne oli kaoottista ja pelkäsin jääväni auton alle. Heräsin vessahätään.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Formaatti myyntiin

Unessani oli televisio-ohjelma, jonka lavasteet muistuttivat Kymppitonnia. Yksi osallistuja oli "Tiina Tillander, järkevä jäntti". Jokaisessa "kopissa" oli valkoinen teippaus, joka muistutti silmälaseja ja/tai rintaliivejä:

Pelin idea oli, että osallistujat lähettelevät toisilleen viestejä erilaisissa ympäristöissä ja yrittävät ratkaista jotain arvoitusta, joka liittyi ruotsalaiseen lastenohjelmaan.
Tämä oli näköjään sadas teksti tässä blogissa. Huikeaa on.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Surku Savolainen epätoivoisena

Viimeöisessä unessani olin ruuhkaisessa kaupassa (tai oikeastaan se oli eräänlainen tori) ja uhkasin tehdä itsemurhan leikkaamalla leipäveitsellä kurkkuni auki. Pitelin veistä kaulallani vapisevin käsin ja onnistuin haavoittamaan itseäni vähän. Sitä ennen oli tapahtunut kaikenlaista. Aluksi katselin korkeasta, huojuvasta lintutornista, miten kaverit ajoivat autolla järveen, mutta jättivät veneen rannalle. Kaikki vain nauroivat asialle. Minä kävelin varovasti, jolloin lintutorni heilahti aivan vähän. Minulle ärjyttiin vihaisesti, vaikka toiset heiluttivat sitä paljon pahemmin ja meinasin pudota. Menin lapseni kanssa hiekkarannalle, jossa tämä leikki sujuvasti muiden lasten kanssa, mutta jostain syystä minua paheksuttiin. Sitten minut oli lähetetty kauppaan tekemään ostoksia, koska kukaan muu ei halunnut lähteä sinne. Minäkään en olisi halunnut, mutta eihän minua kuunneltu...

En ehkä ollut täysin vakavissa aikeissa tappamassa itseäni. Oikeastaan halusin vain ihmisten huomiota, että he ymmärtäisivät, miten ahdistunut olen.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kannattaako tunnustaa jos pettää

Olin matkalla Tallinnassa. Matka oli kai jokin työmatka, vaikka en edes ollut selvillä mitä työtä tein. Aluksi olin keilahallissa menneen ajan työkavereiden kanssa, mutta tapasin sitten miehen, joka keräsi romua ja roinaa polkupyöränsä etukoriin ja teki niistä taidetta. Hän oli pukeutunut pelkkiin polvipituisiin housuihin ja hänellä oli naamassaan ja yläkropassaan ihmeellisiä sinisiä maalauksia ja/tai tatuointeja, lähinnä pystyraitoja, jotka kiemurtelivat ja haarautuivat hieman. Päädyin tämän miehen kanssa petipuuhiin yhteensä viisi kertaa. Itse olin aika passiivinen, annoin vain ”asioiden tapahtua”. Emme juuri jutelleet, koska emme puhuneet samaa kieltä.

Sitten tulin kotiin oman, ihanan mieheni luokse ja äkkäsin olleeni petollinen vaimo. Hän kyseli minun matkastani ja olin aivan ristiriitojen repimä ihmisparka. Tähänkö nyt on tultu? Miten minä saatoin? Minun pitäisi kertoa kaikki! Entinen minä ei sallisi minun pysyä hiljaa. En pysty siihen kuitenkaan. Mies vihastuu minulle taatusti. Miksi, miksi, oi miksi…?

Näin kotimme (joka ei muistuttanut ollenkaan todellista kotiamme ja sijaitsikin jossain satamarannassa) ikkunasta, että taiteilijamies oli tulossa polkupyörällään meille. Ajattelin, etten halua nähdä häntä enää ikinä ja haluan vain unohtaa kaiken.

Jossain vaiheessa tuumasin, että taiteilijamiehen kanssa viettämäni hetket taisivat sittenkin olla vain unta. Vakuuttelin sitä itselleni. Kun sitten heräsin ja ymmärsin, että kaikki muutkin tapahtumat olivat olleet unta, olin hyvin helpottunut.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Selkeästikin nämä liittyvät toisiinsa

William Shatner lauloi isossa salissa suomenkieliselle yleisölle suomeksi Unto Monosen tangoa Erottamattomat ja sai valtaisat suosionosoitukset. Orkesterin johtajalla oli tahtipuikon asemasta kolmen savukkeen imuke. Esityksen jälkeen pianisti huusi hädissään: "Piano palaa! Piano palaa!" Suurin osa yleisöstä ei piitannut. Muutama yritti sammuttaa paloa kastelukannulla. Lopulta joku löysi sammuttimen. Pianon vieressä oli sähköinen "keyboardi" täynnä luodinreikiä.
...
Syntymäkaupungissani, aivan lapsuuskotini lähistöllä, oli ikivanha katedraali. Ihmettelin, miten en ollut koskaan aikaisemmin tajunnut koko asiaa. Se ei kuitenkaan ollut alueen suurin nähtävyys. Suurin nähtävyys oli sen sijaan vanhoista jätevesisäiliöistä rakennettu, 50 metriä korkea torni.
...
Vampyyritarinassa "vampyyrin synty" oli hieman erilainen, kuin kansanuskomuksissa tai modernimmassa kaunokirjallisuudessa yleensä. Kiharatukkainen viiksekäs mies hakkasi ensin oikean kätensä irti ja kuoli. Hän muuttui vampyyriksi, jos "Haades sytytti nuotion pihlajapuusta, paistoi käden kypsäksi ja söi sen". Vampyyrit oli lopulta helppo erottaa normaaleista ihmisistä, sillä heiltä puuttui kokonaan oikea käsi. Useimmat pitivät tekokättä, mutta ne olivat tökerön näköisiä.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Tällä viikolla olen lähinnä kärsinyt univajeesta

Lueskelin unessa uutta Lucky Luke -sarjakuvaa, jonka oli piirtänyt Aku Ankka -lehdestä tuttu Arild Midthun, tunnistin hänen piirtotyylinsä. Unen kuvat olivat uskomattoman teräviä ja selkeitä, muistan ne edelleen yksityiskohtaisesti. Sarjakuvan tarina oli täysin järjetön ja kummallinen, jos sitä voi edes tarinaksi kutsua.
Silmäni päälle oli liimattu ja teipattu suuri pyöreä... öööh... kappale. Jonkinlainen lasipurkin kannesta askarreltu linssi, johon oli liitetty myös pieni lamppu. Silmässä tuntui kipua ja painetta. Odotin silmälääkärille pääsyä. Odotin ja odotin, turhauduin ja kyllästyin. Katselin akvaariossa olevia isohampaisia ahvenia, jotka söivät melkein itsensä kokoisia kaloja suuhunsa.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Imussa

Sellaista oli, että minulle ojennettiin pieni vauva ja käskettiin imettää sitä. Sanoin, että tuskin minulta mitään maitoa erittyy, mutta silti otin sen vauvan rinnalle. Se imi hirrrmuisella voimalla. Minusta tuntui, että se imi minut tyhjiin. Rinnat säilyivät kuitenkin ehjinä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Catholic Bunny

Halusin kokeilla kuuluisaa vanhaa tietokonepeliä nimeltä Catholic Bunny. Pelin introssa kuningatar Catholic Bunny kiipesi valtaistuimelleen, mutta hänet olikin syrjäyttänyt massiivisen iso, leijonaa muistuttava örkki, joka nauroi perinteiset pahisnaurut. En lainkaan tiennyt mitä peliltä odottaa. Olisiko se verisen väkivaltainen, söpön "lapsiystävällinen" vai molempia? Puolivahingossa tiesin, että tuo iso örkki ei oikeastaan ollut konna, sillä jatko-osassa Catholic Bunny II se oli jo kuningattaren kaveri. En päässyt pelissä kovin pitkälle, sillä heräsin. Pääsin piirakkakauppaan, jossa piirakkakauppias Ville ei olisi halunnut millään tulla näkösälle.
Unessani esiintyi myös Henkilö X, joka oli menossa liukuportaita alaspäin, kun minä olin menossa liukuportaita ylöpäin. Moikkasin hänelle ohimennen, mutta minun oli pakko lähteä hänen peräänsä, koska minun sateenvarjoni oli joutunut hänelle.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ota suunnaksi Vusilahti

Mikkelissä on Visulahti, mutta olin päässyt unohtamaan, että ihan pääkaupunkiseudun kupeessa on Vusilahti, hauska paikka, jossa on vesiliukumäkiä ja uimarantaa. Sinne siis! Vusilahdessa piti vaihtaa vaatteet pienessä vessassa, mikä oli hankalaa. Äkkiä olinkin ihan kokonaan ilman vaatteitani, ne olivat kadonneet jonnekin. Läksin muutamien kavereiden kanssa pelkässä kylpytakissa kauppaan ostamaan jotakin päällepantavaa. Halusin pukeutua jo kaupan sovituskopissa. Erinäisten sekaannusten jälkeen hukkasin kylpytakkinikin ja olin ilkialasti. Lopulta päälläni olivat violetit sukkahousut, mustat kengät ja lyhyt hame. Yläosani oli paljas ja jouduin laittamaan inhottavan haaleankeltaisen paidan, jossa oli (täysin turhia) nappeja ja jokin epämääräinen painatus.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ei itkettänyt

Muuan hyvin epämiellyttävä sukulaishenkilö oli kuollut. Oli paahtavan kuuma kesäpäivä. Hautajaiset järjestettiin liikenneasemalla, eikä vieraita ollut kuin kourallinen. Vaikka olin inhonnut vainajaa, laskin asiallisesti keltaisen kukkalaitteen ja luin ääneen kirjoittamani tekstin: "Lämmin osanottoni N.N:n perheelle ja läheisille". Mielessäni ajattelin kuitenkin, että sen voi tulkita myös niin, että otan osaa siksi, että he joutuivat kestämään kyseistä henkilöä hänen elinaikanaan. Sitten minua alkoi kaduttaa, että olin kirjoittanut tekstin Post-it-lapulle ja pyysin tilaisuuden jälkeen lupaa saada kirjoittaa tekstin uudelleen virallisemman näköiseen korttiin.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Miten ananasrenkaalla voi olla kaula?

Se on vähän inhottavaa sellainen, että menee yleiseen vessaan ja saa käteensä kakkaa. Se varsinkin on inhottavaa, että kun sitä yrittää pestä puhtaaksi, vesihanasta tursuu vain lisää kakkaa. Ratkaisu ongelmaan on erikoisvessa, johon on törkeän kallis pääsymaksu ja töissä sellainen vessavahti, joka tarkistaa joka kerta, että puhdasta on.
Eikö olekin aika hölmöä uneksia työkaveriporukoista, kun on lomalla? Ja eikö olekin ihan normaalia uneksia muuttuvansa jättikokoiseksi ananasrenkaaksi, jos on ensin uneksinut olleensa työkaveriporukan kanssa teatterissa ja menossa jatkoille? Jos jättikokoinen ananasrengas sammuu ravintolan rappusille ja joku miespuolinen otus tulee pussailemaan kaulaan, niin eikö olekin hyvä selitys sellainen, että se "halusi vain maistaa vähän ananasmehua"?
Jos on muuttunut taas ihmishahmoiseksi ja on kolmelta aamuyöllä ravintolassa, kannattaa tilata litra appelsiinimehua ja annos ”spesiaaliohrapuuroa”.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kansalaisoikeus

Systeemi toimi sillä lailla, että kun äänesti kunnallisvaaleissa, pystyi samalla vaivalla vaihtamaan etu- tai sukunimensä tai ottamaan ylimääräisen etunimen. Äänestyskin tapahtui niin, että jonotettiin luukulle ja ilmoitettiin äänestysnumero suullisesti virkailijalle. Sitten virkailija kysyi, haluaako äänestäjä vaihtaa nimensä ja siitä täytettiin jokin paperi. Minä tutkin ehdokaslistoja. Ne olivat värikkäitä ja valokuvallisia. Kaikista löytyi entisiä koulukavereitani (ts. koulukiusaajiani), joita en olisi halunnut äänestää missään tapauksessa. Vielä suurempia vaikeuksia minulla oli keksiä itselleni uutta nimeä. Sitä siinä pähkäilin, kunnes joku vanhempi täti tokaisi minulle, että älä vaihda nimeäsi ollenkaan. Suureksi helpotuksekseni älysin, että nimenvaihtohan onkin aivan vapaaehtoista. Suuri osa ihmisistä tekee niin vain siksi, koska niin voi tehdä, ja huomattava osa luulee, että se on pakollista. Tunsin itseni kauhean fiksuksi, kun ilmoitin virkailijalle, että en aio muuttaa nimeäni. Äänestin kumminkin...