Minä ja papukaijani (eli lisää laiminlyötyjä asioita)

Surku Savolainen vietti juhannusta mökkivieraana ja näki erinäisiä unenpätkiä. Yhdessä unessa olin vanhan kouluruokalan vessassa, ja minun piti tilata putkimies, sillä viemärin oli tukkinut jokin paksu, musta, limainen mömmö. Vessan katosta roikkui pienehkö lintuhäkki, jonka sisällä oli ararauna. Se keskusteli sujuvasti putkimiehen kanssa. Ymmärsin äkkiä, että lintu oli oikeastaan minun oma lemmikkipapukaijani, jota olin hoitanut huonosti ja väärin: tunkenut liian pieneen häkkiin ja unohtanut pitkiksi ajoiksi yksin. Siitä huolimatta lintu vaikutti älykkäältä, rauhalliselta ja osaansa tyytyvältä. Minä päästin sen häkistä ulos ja otin mukaani, sillä olin menossa naamiaisiin ja halusin pukeutua merirosvoksi, jolla on papukaija olkapäällään. Sanoin papukaijalle "hilut kinttuihin" ja se toisti perässä alistuneella äänellä: "hilut kinttuihin". Tunsin taas kauheaa syyllisyyttä, sillä papukaijojahan ei saisi sitoa jaloistaan, mutta pelkäsin, että se muuten karkaa kokonaan minun luotani.