maanantai 30. syyskuuta 2013
Se oli kauko-ohjattava ruohonleikkuri
torstai 26. syyskuuta 2013
Uuden kodin ihmeitä
Sisällä katselin, kuinka mieheni oli täyttämässä akvaariota. Todellisuudessa akvaariomme on 2 m pitkä, mutta unen versio oli vielä isomman näköinen. Akvaarion alta näkyi, että asunto sijaitsi lemmikkikaupan yläkerrassa ja pienen ikkunan kautta kauppaan oli suora näkyvyys. Katselin kaloja ja haarniskamonnit (pituus akvaariossa n 15 cm) olivat venähtäneet käsivarren mittaiseksi. Vaikka akvaario oli suuri, se ei selvästikään ollut tarpeeksi suuri. Monnit nousivat pinnalle ja kuulin, kuinka ne ihmisen äänellä suunnittelivat pakoa akvaariosta. Alakerran lemmikkikauppa taisi liittyä siihen jotenkin. Pelkäsin vesivahinkoa, enkä ollenkaan uskonut, että kalat selviytyisivät pakoyrityksestään hengissä. Yritin puuttua niiden jutteluun, mutta ne suhtautuivat minuun ylenkatseisesti.
maanantai 23. syyskuuta 2013
Rahan tuloa ei voi estää
Ryhdyin katselemaan elokuvia televisiosta, kun huomasin jotain kummallista. Siinä jokin suuri amerikkalainen sanomalehti lupasi 30 000 dollarin palkkion piirtäjälle, jos se saa julkaista erään tuntemattoman tekijän pilakuvan. Tunnistin sen omaksi piirustuksekseni. Televisiossa oli myös ohjeet, miten toimia. Päätin kokeilla mitä käy, joten ilmoittauduin sähköpostissa piirustuksen tekijäksi, olihan minulla todisteeksi alkuperäinen. Liitin mukaan tilitietoni.
Rakastelin mieheni kanssa peittoon kääriytyneenä ulko-oven edustalla, pimeässä ja kylmässä ulkoilmassa. Hän vaikutti huolestuneelta, koska meillä ei ollut tarpeeksi rahaa, mutta minä sanoin, että minulla on tiedossa ratkaisu ongelmaan.
Menin katsomaan tiliäni, ja sinne oli ilmestynyt yli 700 000 euroa. Lähetin ihmettelyjen kera sähköpostin siihen lehteen ja sieltä vastattiin, että he halusivat ostaa laajemmat oikeudet kuvan käyttöön ja maksavat minulle miljoona dollaria. Vastasin sanoin ”That’s amazing!”.
Kun minulla nyt oli rahaa, olin myös investoinut niitä. Menin rakenteilla olevaan kauppakeskukseen, josta olin ostanut/vuokrannut itselleni näyttelytilan. Siellä oli esillä piirustuksiani, maalauksiani ja muita aikaansaannoksiani. Pohdin pitäisikö minun vaihtaa sukunimeni, jotta minua ei sekoitettaisi erääseen samannimiseen taiteilija-tuhertelijaan, jolla on jonkin verran mainetta. Uudeksi sukunimekseni ehdotettiin ”Butler”. En tykännyt siitä yhtään.
torstai 19. syyskuuta 2013
Kokkelia nokkaan (tai jotain)
Sekaannuin huumekauppaan. Oikeastaan siihen oli sekaantunut eräs (nyt jo eronnut) tuttavapariskunta ja ajauduin puolivahingossa mukaan yhteisen saunaillan seurauksena. En oikein tiennyt mitä minun pitäisi tehdä, koska olisin halunnut pysytellä loitolla koko asiasta. Yhdessä vaiheessa löysin maasta jonkin lompakon, jonka sisältä kuului outoa rutinaa. Kun sitä puristi, sisältä purkautui ryöppynä saippuakuplia, jotka menivät kaula-aukosani sisään. Se oli kai jokin ansa... Tiesin, että lompakon sisällä oli huumetabletteja, ja kätkin sen laukkuuni, kun en tiennyt muutenkaan mitä sillä tekisin. Sitten olin em. pariskunnan miehen kanssa saman pöydän ääressä ja heidän nelivuotias poikansa leikki viereisessä huoneessa. Mies ehdotti, että imaisisimme yhdet erät valkoista jauhetta, jonka tarkempaa nimeä tai koostumusta ei unessa mainittu. Kieltäydyin ja vetosin pieneen lapseen. Mies pölläytti jauheet minun päälleni. Tunsin, kuinka sitä meni (jälleen...) kaula-aukostani sisään ja hengitinkin sitä jonkin verran. Mies sanoi, että nyt huumekoirat haistavat minut. Koko uni oli sekava, koska en oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä tai mitä olisin edes halunnut tehdä. Olisinko halunnut kokeilla huumeita itse, vai olisinko halunnut paljastaa huumekauppaverkostoja poliisille. Pelkäsin toisaalta, että minutkin tuomittaisiin. Ja lapset… ajatelkaa nyt lapsia…
torstai 12. syyskuuta 2013
Kallista leipää
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Niin viattomasti aivan
Sitten olin taidenäyttelyssä toisen tätini ja edellisen osuuden miehen (joka muuttui unen aikana niin paljon, etten lopulta osaa sanoa kuka hän oli) kanssa. Taidenäyttelyssä oli tilataideteos. Se koostui kahdesta päällekkäisestä putkesta, joiden läpi näyttelyvieraiden piti kävellä. Ylemmän tunnelin sisällä oli kylmää ja katon keskiosasta tippui mustikkahilloa ihmisten päälle. Monet närkästyivät. Alemman tunnelin sisällä oli kuumaa ja kosteaa. Siellä tuli huono olo, mutta taiteilijan ideana kuulema olikin tarjota ihmisille suurta helpotuksen tunnetta, kun he lopulta pääsevät pois putkesta.
Sitten ensimmäinen osuus toistui jokseenkin samanlaisena, paitsi että tällä kertaa olimme hotellihuoneessa.
maanantai 9. syyskuuta 2013
Syntymän ihme
Muudan työkaverihenkilö kasteli minut vesiletkulla ja väitti, että se oli vahinko, eikä hän huomannut. En uskonut. Sitten toinen työkaverihenkilö alkoi kiemurrella pitkin lattiaa tuskallisen näköisenä. Kävi ilmi, että hänellä on synnytys käynnistynyt. Kaikki hössöttivät hänen ympärillään, mutta kukaan ei tehnyt mitään, mikä olisi oikeasti helpottanut hänen oloaan. Minä näin, että lattia oli täynnä lasinsirpaleita ja yritin lakaista niitä pois, ettei kukaan haavoittaisi itseään niihin.
Tilassa toimi nähtävästi myös synnytyssairaala, sillä em. synnyttäjä vietiin huoneeseen, jossa hän varsin nopeasti saikin synnytettyä lapsen. Lapsi oli tyttö ja näytti paljon vastasyntynyttä vanhemmalta. Lapsi osasi kävellä ja jutella heti synnyttyään ja kaikki sitä ihmettelivät, lehdistökin ehdittiin kutsua paikalle. Myöhemmin lapsi tuli kertomaan minulle luottamuksellisesti, että oikeastaan hänen kyvyissään ei ole mitään poikkeuksellista, mutta yhteisestä sopimuksesta vastasyntyneet eivät yleensä toimi näin.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Herkkua on siinä monenlaista
Sitten olinkin vanhempieni kanssa Madeiralla, jossa olen ollut n. 9-vuotiaana. Kaikki oli muuttunut. Nousimme junaan, jolla pääsi veden päällä kulkevia kiskoja pitkin toiseen saareen, jossa oli suomenkielinen ravintola. Olin äärimmäisen helpottunut, kun sain asioida äidinkielelläni. Sitten seuraa jotain melko ällöttävää; menin käymään vessassa ja kun tutkin tuotoksiani, huomasin, että joukossa oli kokonainen, raaka pakastebroileri, tosin hieman oikeaa pakastebroileria pienempi. En tajua, miten sellainen oli joutunut sisuksiini.
perjantai 6. syyskuuta 2013
Pelaamisen vaaroja
torstai 5. syyskuuta 2013
Vihaiset linnut
keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Yo man
Sitten näin sellaisen unen, että minun piti valita yksi kirja ja osallistua johonkin "kirjavaihtoon", jossa satunnaisesti valittu toinen henkilö lukee minun valitsemani kirjan ja minä sen toisen tyypin valitseman kirjan. Valitsin kirjahyllystä Tolkienin "Hobitin", vaikka en itse Tolkienia diggaile. Kuinkas sattuikaan, parikseni valikoitui ehkä ainoa tietämäni totinen tolkienisti, joka lienee lukenut kyseisen teoksen lukemattomia kertoja. (Tarkoituksellisen surkea sanaleikin tynkänen...) Hänellä oli päällään vihreä ruutupaita ja selkään oli teipattu "potkaise minua"-lappu.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Valkoista jauhetta
Menin itsekin ulos ja pihalla oli valtaisa röykkiö jotain valkoista jauhetta. En edes arvaillut mitä jauhetta se oli, vaan lähdin kiipeämään jauhevuoren huipulle seuranani muuan yläasteaikainen, hyvin hiljainen koulukaverini. Huipulla asetuimme jauheen sekaan makaamaan, emmekä halunneet tulla alas, vaikka meitä patisteltiinkin pois.
Lisäksi muistan tunteneeni alemmuutta ja huonommuutta siksi, koska en ole julkaissut yhtään sarjakuva-albumia tai piirtänyt enemmän sarjakuvia. Ideioin lopulta loisteliaan päivittäisen strippisarjakuvan, jonka päähenkilöt olivat hammastikku ja herne. Helpot piirtää ja noin... En kyllä kuitenkaan saanut mitään säkenöivän loistavaa sarjakuvaa aikaiseksi. Eikä se ideakaan enää kuulosta kovin hyvältä.