Lopulta olin ylhäällä. Sieltä lähtikin kaksi liukumäkeä. Toinen oli rauhallinen ja miellyttävä, toinen erittäin jyrkkä, nopea, pelottava ja vaarallinen. Koska minulla ei ollut laskuun tarkoitettua rengasta, minun täytyisi valita se vaarallisempi lasku. En olisi halunnut. Kyllästyneen oloinen uimavalvoja sanoi, että ainahan voin kävellä alas. Hän osoitti rappusia, jotka olivat hyvin pitkät, hyvin jyrkät, hyvin liukkaat ja hataran oloiset.
En tiedä miten pääsin alas, mutta siellä olimme taas. Koko vesipuisto oli minusta saastainen. Paikat olivat täynnä hiekkaa, roskia ja kakkaa. Päätimme mennä ulos. Oven vieressä oli lappu "ulos vain nahkapohjaisissa kengissä". Lainasin jotkin kengät, joista en edes tiedä kenen ne olivat. Ulkona oli jokin vanha talo, joka toimi museona ja ravintolana. Sielläkin kaikki oli kovin siivotonta ja huonokuntoista. Ravintolan ruoat näyttivät tosin ihan hyviltä, mutta jostain syystä seurueeni (mieheni ja kaksi kaveriani puolisoineen) halusi vuokrata yhden museon huoneista (sotkuinen ja ränsistynyt makuuhuone) sekä sähkögrillin ja grillata siellä omia eväitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi