Joulu läheneepi

Voi unipäiväkirjaani, kun en ole siihen joulukuussa juuri mitään saanut kirjoitettua. Nukun edelleen hyvin katkonaisesti, ja vaikka näen paljon ja yksityiskohtaisia unia, ne yhdistelevät asioita niin oudosti ja etenevät niin absurdisti, ettei kirjoittelu luonnistu.

Semmosta ainakin oli viime yönä, että menin lapseni kanssa ”etelänmatkalle” ja ihmettelimme siellä tähtitaivasta. Taivas oli väriltään tasaisen harmaa, tähdet olivat valkoisia ja niiden välissä oli ohuita viivoja, kuin tähtikartassa. Tähtien ja tähtikuvioiden nimiäkin siellä luki mustalla tekstillä, varmaan arialilla. Ihmettelin ääneen. Sitten olin veden alla kuvaamassa luontofilmiä suomalaisessa alligaattorilammikossa. Suomessa oli yksi lammikko, jossa eleli alligaattori ja vaikka se oli kiinnostava, minua alkoi pelottaa, että se tulee haukkaamaan minut suuhunsa. Sitten alligaattori asetettiin junan tai jonkin vuoristoradan kiskoille ja sen yli ajettiin toistuvasti. Alligaattori ei kuollut vaan venyi pidemmäksi ja pidemmäksi joka kerta, kunnes oli todella pitkä. Näin siitä tuli lohikäärme.