Kippari-Kalle ja Ilves-kylpyhuone

Katselin Kippari-Kalle -elokuvaa, jonka suhde minun tuntemaani Kippari-Kalleen oli suunnilleen samanlainen, kuin 60-luvun televisio-Batmanin suhde ”yön ritariin” (jonka elokuvaversiota en muuten ole onnistunut katsomaan, vaikka kotona olisi DVD). En ymmärtänyt näkemääni. Olinkin videovuokraamossa etsimässä vanhoja Kippari-Kalleja. Paikkana oli synnyinkaupunkiini 90-luvun taitteessa rakennettu ostoskeskus, joka oli unessa suuri, elinvoimainen ja täynnä ihmisiä. Huomasin, että vanha soittimeni, jonka olin antanut myytäväksi vuosia sitten, oli siellä edelleen. Kukaan ei kuulemma halunnut ostaa sitä, joten päätin lunastaa sen takaisin.

Toinen unenin oli yhtä epämääräinen: meillä oli ylimääräinen makuuhuone, jossa oli kerran järjestetty Halloween-pirskeet. Sen jälkeen se oli ollut pois käytöstä. Mieheni halusi tehdä siitä ”Ilves-kylpyhuoneen”. Se tarkoittaa kuulemma sellaista huonetta, jossa on lattiakaivo, vesieristys ja mahdollisesti amme, mutta ei muuta. Siellä ihmiset voivat leikkiä vaahtoleikkejä.