sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tule pilttuuseen, siellä räkämuna on

Jeps. Sellainen laulu soi herätessä päässäni.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Surku Savolainen kohtaa tytöttelyä

Olin päätynyt sairaalaan. En potilaaksi, vaan töihin, mikä ihmetytti minua kovin. Sanoin, ettei minulla ainakaan hoitoalan koulutusta ole, mutta jotain toimistotyötä varmaan piti minun tekemän. Kaksi suurta sairaalaa oli yhdistynyt, ne oli liitetty toisiinsa yhdyskäytävällä. Aluksi joku hoitaja (jolla on esikuvansa eräässä varhaisessa työpaikassani) vei minut isoon, jäiseen liukumäkeen ja käski laskea siitä. Kyseessä oli kai jokin rituaali uusille työntekijöille. Hänellä itsellään oli tukeva haalari, mutta minulla vain ohuet kangashousut, joten kieltäydyin laskemasta.

Sitten menin huoneeseen, joka muistutti melkoisesti nykyistä työhuonettani, paitsi että siellä oli myös suuren suuri akvaario ja jonkun toisenkin henkilön työpiste. Minulla oli vanhanaikainen, litran vetoinen lasipullo Coca-Colaa, ja huomasin juoneeni siitä jo puolet. Sekin on kummallista, sillä en oikeassa elämässäni tykkää juoda virvoitusjuomia, ainakaan kovin suuria määriä kerralla. Veinkin loput jääkaappiin.

Työpisteelleni tuli miespuolinen hoitaja, joka oli ulkoiselta olemukseltaan kuin blondimpi ja isotukkaisempi versio seuramiehestä. Mukana tuli hänen pikkusiskonsa, joka hänkin muistutti jotakuta tosielämän henkilöä, en vaan vielä ole keksinyt ketä… ehkä Iina Kuustonen... mutta ei hän ollut kovin lyhyt kuitenkaan...

Olin saanut sähköpostiini viestiketjun, jonka vastaanottajaksi oli merkitty liuta naispuolisia henkilöitä, myös minut. Siinä joku kyseli meikkivinkkejä silmien rajaamiseen, ja oli saanutkin jo muutamia vastauksia. Selitin, että minähän en itse meikkaa ollenkaan, enkä ymmärrä miksi minulle on moinen viesti lähetetty. Jostain syystä pikkusisko alkoi lääppiä tietokoneeni näyttöä sormella. Minä murahdin, että lopettaisi, mutta sitten blondimies otti vaaleanpunaisen huopakynän ja piirsi näyttöön ison sydämen. Kun kiukustuin asiasta, hän alkoi värittää koko näyttöä vaaleanpunaiseksi. Sanoin vihaiseen sävyyn, että hän ei saa poistua huoneesta ennen kuin on puhdistanut näytön tai vaihtanut sen puhtaaseen.  Hän ilkkui minua kysymällä, kuinka hän muka voi vaihtaa näytön toiseen ilman, että poistuu huoneesta hakemaan sen toisen näytön.

Olin niin kiukkuinen, että menin pöydän alle kihisemään.

torstai 21. helmikuuta 2013

Lennä, pieni pääsky rukka

Haarapääsky oli tehnyt pesänsä meidän terassillemme ja ruokki siellä poikasiaan. Minulle kerrottiin, että seuraava vaihe on sellainen, että pääsky täyttää pienen laatikon hiekalla ja hautaa poikaset sinne. Sen jälkeen se käy ruokkimassa niitä vain kerran päivässä, kunnes ne ovat isoja. Äkkiä minun pitikin auttaa lintuparkaa tekemään tämä homma, joten varasin punaisen Lego-laatikon, johon poikaset asettelimme ja peitimme hiekalla. Poikaset eivät edes muistuttaneet linnunpoikasia, vaan olivat epämääräisiä limaisia pötköjä, kuin nahkiaisen ja etanan yhdistelmiä.

Seuraavana päivänä huomasin, että emolinnut olivat häipyneet maisemasta ja poikaset olikin jätetty hiekkaan kuolemaan. Minä kaivoin ne esiin ja huomasin, että ne olivat aivan kakan peitossa. Yritin puhdistella niitä ja kysyin, ovatko ne saaneet ruokaa. Poikaset vastasivat hennolla ihmislapsen äänellä: ”emme ole”. Säälin niitä.

Uni jatkui niin, että kävin ajoittain ottamassa poikaset hiekasta ja puhdistin ja ruokin niitä parhaani mukaan. Pelkäsin aina, että ne olivat välillä nälkiintyneet. Yritin pyydystää niille lentäviä hyönteisiä, mutta en oikein onnistunut. Sitten keksin haavia ojasta hyttysen toukkia ja syötin niille niitä. Loppua kohden ne alkoivatkin muistuttaa oikeita lintuja, joten ihan myönteisiin tunnelmiin päättyi tämä uni.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Merkkiuskollinen mieheni

Mieheni oli luvannut viedä minut autolla töihin. Helsingin keskustassa oli pysäköintiluola, jonne sai ajaa vain Volkswagen-, BMW- tai Audi-merkkisellä autolla. Mieheni ajoi sinne Golfillaan  ja samalla haukkui Bemareita lyttyyn sanoen, että vaikka nuo ovat aivan uusia autoja, niissä on kauheasti vikoja.

Seuraavaksi menin työpaikalleni, joka muistutti pohjaltaan nykyistä työpaikkaani (peilikuvana) ja sijaitsikin viereisessä rakennuksessa. Ihmiset siellä eivät olleet samoja. Ystäväni Jatta (nimi muutettu) oli saanut samasta talosta töitä ja tunsin jonkinasteista sääliä. Myös eräs inhoamani henkilö aikaisemmasta elämästäni oli siellä, mutta en kauheasti välittänyt. Sirkuspelle Hermannin tunnusmusiikki liittyi myös jotenkin tähän työpaikkaani, tarkemmin sanottuna kulunvalvontaan. Hämärää.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Arkiston aarteita

Viimeaikaiset uneni eivät ole olleet erityisen mieleenpainuvia eivätkä jännittäviä. Siksi julkaisenkin palasen menneiden vuosien unipäiväkirjastani. Tämä uni on tammikuulta 2007:

Olin vessassa kakalla, kun sinne tulivat Ruotsin kuningatar ja kruununprinsessa Victoria viimeisen päälle hienosti pukeutuneena ja kädessään kaksi kukkaa, punainen ja punavalkoinen. Olin hämmentynyt, kun ne tunkivat sinne vessaan. Sanoin niille jotain, että "två minuter", osoitin ovea ja ohjasin heidät ulos. Kuninkaalliset olivat kuulema tulleet ojentamaan minulle syntymäpäiväkukat, jotka olivat päässeet unohtumaan varsinaisena syntymäpäivänäni. Sitten hoidin pikaisesti ja vähän nolostuneenakin asiani vessassa ja tulin ulkopuolelle vastaanottamaan onnittelut. Yritin puhua jotain ruotsiksi. Sanoin: "Jag talar bättre franska än svenska". Ei se ollut edes oikein muodostettu lause, mutta ainakin se oli silkkaa valhetta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kuntaliitoksia II

Kauheat kaivinkoneet olivat myllertäneet lapsuuskotini vieressä sijaitevan metsän aivan ylösalaisin. Tämä on ollut toistuva teema viimeaikaisissa unissani. Minun piti perheeni kanssa yöpyä hotellissa, mikä sekin on aika toistuva elementti. Tällä kertaa yövyimme Lahdessa, mutta jostain syystä Katajanokan terminaali (tai jokin sitä muistuttava) sijaitsi Lahden torin paikalla. Ikkunasta näkyi vain rakennusten kattoja. Mertakin olisi varmaan pitänyt näkyä jossain, mutta kun ei.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pettäjän tie

Makasin sängyssä ja vieressäni makasi mies. Sanoisin, että hän muistutti kaikin tavoin aviomiestäni, mutta unessa tiesin, että oikea mieheni oli nukkumassa viereisessä huoneessa. Halailin tätä toista miestä ja hän ehdotteli seksuaalista kanssakäymistä. Sanoin, että eihän se käy laatuun. Tilanne kuitenkin jatkui ja sanoin lopulta ”okei, anna se käteen, niin hoidetaan tämä pois”. Sitten tuli aamu ja oikea mieheni  heräsi. Myös petikaverini heräsi ja nämä alkoivat jutella. He olivat aivan samannäköiset keskenään. Minulla oli kauheita tunnontuskia, kun tunnustin miehelleni, mutta nämä miehet vain naureskelivat minulle ja olivat kavereita keskenään.

Toisessa unessa oli osuus, jossa menin yhden talon kellarikerrokseen. Siellä viemärit tulvivat ja lattiakaivoista kurkisti käärmeen pää. Sieltä nousi olento, jolla oli käärmeen pää, krokotiilin vartalo, muurahaiskarhun häntä ja koiran jalat. Käyttäytymiseltään se muistutti lähinnä koiraa, paitsi että se puski itseään ihmisten jalkoja vastaan, kuten kissa.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Surku on kipeänä

Läksin sitten eilen kotiin nukkumaan. Nukuin paljon, mutta huonosti ja koko ajan minun piti piirtää A5-kokoisille paperilappusille lampaita. Ilmeisesti piirustukseni eivät kelvanneet, koska minulle tuotiin kerta toisensa jälkeen kaksi uutta paperilappua ja käskettiin piirtää uudet lampaat. Ei se ollut yhtään kivaa, vaikka tykkäänkin piirtämisestä.



torstai 7. helmikuuta 2013

Paint it black

Kurkkukipu ja yskä vaivaavat, mutta en tunne itseäni tarpeeksi kipeäksi jäädäkseni töistä kotiin. Pah!

Kipeänä näen yleensä sellaisia unia, joissa joudun tekemään jotain työtehtävää uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Viime yönä minun piti maalata kaksi ovea, mutta eihän siitä mitään tullut. Maali oli kuivunutta tai muuten vain pilalla. Telat tai siveltimet olivat kelvottomia, rikki tai kokonaan hukassa. Jossain vaiheessa hain uuden maalipurkin ja sain loistoajatuksen, miten maalaushommat sujuisivat vauhdikkaasti: kiinnitin telan akkuporakoneen terään. Idea ei toiminut.

Toisessa unenpätkässä menin ravintolaan syömään kahden muun henkilön (äiti ja tytär, jotka ovat kanssani eräässä harrastustoiminnassa) seurassa. Pöytä oli L-kirjaimen muotoinen ja tuolien asemasta pöydän ympärillä olikin WC-istuimia. Ihmettelin asiaa, mutta istahdin yhdelle pytylle. Se oli rikki ja keikkui. Sitten huomasin, että yhdessä paikassa olikin aivan tavallinen taittotuoli ja istahdin helpottuneena siihen.

Loppuyöstä Tarzania muistuttava lihaksikas mies kaappasi mummon (edellisen unenpätkän äiti) kainaloonsa ja houkutteli kanssaan uimahyppyyn korkealta jyrkänteeltä ja ”muuhunkin hauskanpitoon”. Näin uimarannan kaukana alhaalla ja minua hirvitti, vaikka minun ei tarvinnutkaan hypätä itse. Pengerretyssä rinteessä kasvoi mansikoita, joita poimimme ämpäreihin.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Sisäinen fossiilini

Siihen tapaan se alkoi, että olin raskaana ja minun piti lähteä synnyttämään. Ainakin arvelin niin, sillä en ollut käynyt missään neuvoloissa tai muissa tutkimuksissa. Maha-alueenikaan ei ollut pahemmin kasvanut, eikä siellä tuntunut olevan mitään. Minulle ojennettiin läpivalaisukuva koko ruumiistani ja olihan siellä jokin pienempi luuranko minun sisälläni. Se ei kylläkään muistuttanut ihmisen alkua vaan pientä dinosauruksen luurankoa.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Hississä aina paree

Rakennuksen ensimmäisessä ja toisessa kerroksessa oli taideoppilaitos, mutta koska en ollut siellä kirjoilla opiskelijana, päätin mennä ylemmäs. Kolmannessa ja neljännessä kerroksessa oli mielenterveyspotilaiden osasto. Pelkäsin joutuvani suljetuksi sinne, joten jatkoin ylemmäs. Viidennessä ja kuudennessa kerroksessa oli lakimiestoimisto, mutta pelkäsin, että minut haastetaan siellä oikeuteen. En tiedä mitä ylemmissä kerroksissa olisi ollut, mutta en uskaltanut mennä niihinkään. En halunnut myöskään mennä pois rakennuksesta, koska ulkona oli kylmää ja pimeää. Päätin jäädä hissiin nukkumaan.

Yleensä minun hissiuneni menevät niin, että hissit jatkavat ylöspäin ja ylöspäin ja ylöspäin, kunnes olen korkean rakennuksen huipulla ja koko rakennus huojuu.