Minun piti toimittaa marenkilevy kakkua varten rakkaan ystäväni Jatan (nimi edelleen muutettu) häihin. Pelkäsin, että marenki hajoaa palasiksi kuljetuksen aikana, mutta sain sen tuotua perille. Hääohjelmaan kuului morsiusparin yhteinen laskuvarjohyppy jyrkänteeltä, koska morsian ei kuulema ollut suostunut perinteiseen benjihyppyyn kalliolta mereen. Lopullinen "hyppy" olikin oikeastaan vain juoksua loivaa rinnettä alas. Se olisi ollut aivan vaaraton ilman laskuvarjoa. Huolella varjelemani marenkilevy päätyi mukaan hyppyyn, mutta säilyi kuin ihmeen kaupalla ehjänä.
Juhlat jatkuivat ja tuli aika leikata kakku. Siihenkin kuului jokin kummallinen hääperinne, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan: yksi henkilö leikkasi ensin palan kakkua ja kuulutti ääneen seuraavan henkilön nimen, joka sai edellisen henkilön leikkaaman kakkupalan ja leikkasi sitten seuraavan. Kun minut kutsuttiin kakulle, olin kauhuissani, koska en tiennyt kenen nimi minun pitäisi huutaa. Huusin paikalle morsiamen äidin, joka ei jostain syystä ollutkaan päätynyt kakulle ensimmäisten joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi