Leikitään prinsessaa

Olin satumainen prinsessa. Äitini oli merenneito ja isäni tavallinen ihminen. Kuningatar (joka ei ollut äitini...) käski minun lähteä kosimaan naapurimaan prinssiä, jonka nimi oli prinssi Ruusunen. Sitä varten minun pitäisi mennä ompelijan luokse teettämään itselleni komeat vaatteet. Kuningatar muistutti erään työpaikkani erästä naispuolista johtajahenkilöä ja "valtakunta" muistutti enemmän modernin maailman liikeyritystä, vaikka kaiken maailman satuelementtejä siellä olikin.

Koska olin puoliksi merenneito, en ollut oikein sopeutunut kuivalla maalla elämiseen. Jalkani hilseilivät, niistä irtosi suomuja ja niitä raavitti. Yksi varvas oli pahoin tulehtunut. Äkkiä paikalle tuli henkilö X, joka sanoi, että minun pitäisi mennä kuningattaren luokse selittelemään, missä olen kuljeskellut kesällomallani. Hänellä oli kartta, jossa ilmeni kulkureittini. Ihmettelin, mitä se muka kuningarrarelle kuuluu, mutta läksin kuitenkin. Ulkona satoi vettä, mikä miellytti minua suuresti. Se helpotti jalkojen hilseilyä ja upeat, pitkät ja kiiltävät tummanruskeat kiharani muuttuivat vesisateessa entistä paremman näköisiksi. Olin kaunis kuin mikä.

Lopulta hieno mekkoni oli valmis ja minun pitäisi lähteä prinssin luokse. Ompelija kysyi, kenen kuningattaren maata edustan. Kaivoin jostain muistilokerosta nimen "Amidala" ja minulla meni herättyäni monta tuntia, ennen kuin älysin sen olevan peräisin Tähtien sota -maailmasta.