perjantai 31. toukokuuta 2013

Tuoreempaa

Tämän viikon unia:
  • Muudan… kutsukaamme häntä nyt vaikkapa Emmiksi… osallistui television laulukilpailuun kansallispuku päällään. Ihmettelin ääneen: ”Mitä se nyt tuolla lailla osallistuu laulukilpailuun, vaikka ei osaa laulaa yhtään”.
  • Martti Servo ja Napander jokin kolmen hengen kokoonpano esitti kolme kertaa kolmen kappaleen ”setin” meidän parvekkeellamme, sillä asuimmekin kerrostalossa. Parvekkeelta ei näkynyt muuta, kuin valtava seinämä toista kerrostaloa. Äitini oli varannut neljän ruokalajin illallisen neljälle hengelle kalliissa ravintolassa ja oli siitä innoissaan.
  • Toisessa unessa asuimme hieman erimallisessa kerrostalokämpässä. Avasin hylätyn kylpyhuoneen oven. Altaassa oli lapiollinen kamalan hajuista pilaantunutta ruokaa, mutta puhdistin sen pois. Sitten huomasin unohtuneen akvaarion, jonka vesi oli lähes haihtunut ja pinnalla oli kuolleita kaloja. Poistin kuolleet kalat ja laitoin akvaarioon uutta vettä. Kuin ihmeen kaupalla siellä olikin paljon eläväisiä ja hyvinvoivan näköisiä kaloja ja kasveja. Ihalilin niitä, mutta hieman huolestuneena mietin, muistaako kukaan tulevaisuudessa hoitaa tätä akvaariota. Siellä oli selkäuimarimonnejakin…
  • Makailin peiton alla erään miespuolisen henkilön vieressä ja hihittelin, kun se oli minusta niin kovin huvittavaa. Sitten mies antoi minulle kolme suukkoa otsalle (ihan sillee viattoman ei-seksuualisesti, mutta täysin yllättäen) ja minä järkytyin niistä suunnattomasti. Enkä enää hihitellyt.

torstai 30. toukokuuta 2013

Muudan seksihurjastelu-uni

Edelleen vuosi 2008. Varokaahan, ettette vallan kiihotu liikaa.
Ol mies ja nainen, jotka olivat pariskunta. Miehen nimi oli Sam ja naisen nimi oli Kim, luulen... jos se ei sitten ollut toisin päin. Ensin oli eroottinen kohtaus tämän pariskunnan välillä. Sitten selvisi, että nainen olikin muhinoinut toisen miehen kanssa. Sitten äsken mainittu "toinen mies" tuli sen Sam-miehen luokse ja Sam oli aluksi vihainen, mutta se "toinen mies" laittoi sormen suun eteen ns. hys-eleeksi, ettei kumpikaan sanoisi mitään. Sitten tuli suuseksikohtaus näiden miesten välillä, mutta minä unennäkijänä sensuroin sen itseltäni niin, että kuva oli rajattu sillä lailla, ettei paljoakaan toiminnasta näkynyt. Sitten lopuksi vielä jotain naisiakin tuli mukaan siihen. Näin montaa peräkkäistä seksikohtausta en muista unissani nähneenikään ihan eilen, enka ma ollut itse muuta kun tarkkailijan roolissa.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Punkkulollot

Olemme edelleen alkuvuodessa 2008
Kuningas oli muutettu lonkeropulloksi. Oli yhteensä 39 lonkeropulloa, joista yksi oli kuningas. Sen pullon, joka oli kuningas, tunnisti siitä, että etiketissä luki kuninkaan nimi takaperin kirjoitettuna. Ja kappas vaan: yhdessä pullossa lukikin minun mieheni nimi lopusta alkuun. Otin mukaani sen ja lisäksi kolme tavallista pulloa hämäykseksi ja lähdin viemään niitä sekatavarakauppaan, jonka omisti noita. Noita voisi muuttaa lonkeropullon takaisin kuninkaaksi. Kauppaan tuli asiakas, joka halusi ostaa yhden lonkeropullon. Noita sanoi, että pullo maksaa yhden euron. Koska pullo oli niin halpa, kauppaan rynni pian lisää asiakkaita ostamaan lonkeroaa. Minun piti suojella kuningaspulloa ja lähteä hakemaan niitä loppuja 35 pulloa myytäväksi

tiistai 28. toukokuuta 2013

Sisältää tuotesijoittelua

Surku Savolainen jatkaa menneiden unien teemaviikkoa seuraavalla unella, joka on ylöskirjattu 31. tammikuuta 2008
Olin mieheni kanssa kaupassa ja ostoksemme olivat terveelliset: ostimme salamipötkön, salamisiivuja, pekonia, lenkkimakkaraa, paljon kaljapulloja, kaksi Suffeli-suklaapatukkaa, kaksi Kismet-suklaapatukkaa ja vielä jotkut kolmannetkin suklaapatukat, jotka lisäsin viimehetkessä ostoksiin. Lisäksi ostimme Lego-palikoita ja kalanmuotoisen jääkaappimagneetin. Ostokset hävettivät minua niin paljon, että jätin miehen yksin kassalle maksamaan niitä.
Sitten näin unta, että meidän piti tehdä Mars-patukoiden ja niiden jäljitelmien makuvertailu. Oli neljä erilaista suklaapatukkaa, joista yksi oli oikea Mars-patukka, yksi Lidlistä ostettu samantapainen ja lisäksi K-kaupasta ostettu Pirkka-patukka ja S-kaupasta ostettu Rainbow-patukka... ja niitä sitten piti mutustella ja vertailla. Outoa tässä oli se, että vaikka ne näyttivät ulkoisesti enemmän mustan makkaran pätkiltä, ne kuitenkin maistuivat suklaalta.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Verisiä kauhistuttavuuksia arkistosta

Tämä unipäiväkirjan palanen on vuodelta 2007, mutta valitettavasti tarkempi päivämäärä on jäänyt merkitsemättä. Tuoreemmista unista ei vieläkään irtoa oikein mitään kirjoitettavaksi asti.
Ensimmäisestä unesta muistan sen, kuinka jotkut kaksi FBI-agentttia (joiden ulkoisesta olemuksesta tuli X-fileet mieleeni) jäljittivät kadonneita ihmisiä. Asiaan liittyi joku parturi (Sweeney Todd -elokuva oli ensi-illassa 2007!) ja sitten samassa rakennuksessa sijaitseva pizzeria. Pitsapaikan omistajalla oli yllään verinen essu ja lopussa päädyttiin suureen ja korkeaan huoneeseen, jonka alaosassa oli monimutkainen lihamyllysysteemi. Alkupäässä oli niin iso suppilo, että ihmiset mahtuivat siitä kokonaisina läpi ja jauhautuivat pitkän kierroksen aikana ihan muusiksi. Toisesta päästä tuli sitten ulos makkaroita. Näky oli aika yököttävä, koska irrallisia ihmisen osia näkyi siellä täällä ja koko systeemi oli sottainen.
Tässä kohtaa heräsin ja ajattelin: hyh, millainen uni. Yritänpä uneksia hieman mukavamman unen seuraavaksi.
Lopputulos oli uni, jonka alussa oli kaksi miestä. Ne makailivat edellisen unen taloa muistuttavassa paikassa. Toisesta tuli mieleen Eddie Murphy tjsp. Miehellä oli iso hymy ja kaunis, keltainen teepaita päällä. Toisella miehellä oli sininen paita ja silmälasit. Keltapaitainen mies oli niin ihastunut sinipaitaiseen mieheen, että leikkasi toisen jalkansa irti ja antoi lahjaksi... noh, tämä toinen mies olikin semmoinen sekoboltsi, että innostui tämän lahjasta niin paljon, että alkoi sitten ilokseen listiä toisia ihmisiä. Alkuperäinen teepaitamies oli säikähtänyt, lähtenyt karkuun ja säilynyt hengissä. Sekoboltsimurhaajamies oli kerännyt kaikkien tappamiensa ihmisten ruumiit isoksi lieriönmuotoiseksi keoksi, jonka ympärillä oli rautalankoverkko. Päällimmäisenä makaili mies itse aurinkotuolilla ja alkoi potea kauheita tunnontuskia kyynelet silmissään. Sitten mies päätti, että hänen pitäisi irrottaa itse toinen jalkansa ja antaa lahjaksi sille keltapaitaiselle miehelle, niin kaikki muuttuisi taas hyväksi.
Heräsin taas ja ajattelin, että eihän tästä nyt mitään tule, kun vain tämmöisiä unia näen.


torstai 23. toukokuuta 2013

Pieniä palasia

Unipäiväkirjaani ei ole tullut uusia merkintöjä viikkoon. Uneni ovat olleet katkonaisia ja hyvin… visuaalisia. Jos voisin tai osaisin piirtää tai animoida niitä, voisin julkaista täällä jotain. Pikkuruisia ”hiiren saunavastoja ja –kiuluja”. Omituisia tasohyppelypelejä ja punaisia kuulia. Yksinäinen vuori, jossa on outo lisuke, mutta pilvi peittää näkymän. Pyramideja.

Muutamia irto-otoksia viimeviikon unista:

  • Näin, kuinka miestä ammuttiin rintaan. Kun luoti osui, miehen paita katosi jäljettömiin ja mies kaatui maahan yläkroppa paljaana. Minulta kysyttiin, että enkö minä muka tiennyt, että ainahan se menee noin, kun ampuma-aseilla tapetaan ihmisiä.
  • Työkaverihenkilö kertoi ”kuuden päivän viininjuontipäiväkirjasta”. Hän oli kaverinsa kanssa juonut kuudessa päivässä kuusi pulloa viiniä ja pitänyt samalla päiväkirjaa. Se oli mukamas jotenkin hurjan hauskaa tekstiä, vaikka minua ei naurattanut yhtään.
  • Menimme autolla ”vapaaherranmaalle”, nimittäin kesämökille Ruotsiin. Matkalla oli valtavia ylämäkiä, joiden aikana tie muuttui yksisuuntaiseksi. Takaisin tullessa ei siis pääsisi alamäkeen, vaan pitäisi kiertää.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kohti uutta uljaampaa maailmaa

Olin tehnyt kunnianhimoisen animaatioelokuvan. Se oli eräänlainen uutislähetys tulevaisuuden maapallolta, kun ihmislaji oli enimmäkseen tuhoutunut. Ihmiskunnan rippeet olivat muuttuneet vihreiksi ja kasvillisuus oli valloittanut maan. Aivan alussa näytettiin punapukuista naista, jolla oli valkoinen kissa sylissään. Uutisankkurin nimi oli Jorma ”Hulk” Hulkkonen. En ollut aivan tyytyväinen, sillä animaatio oli kömpelön näköistä, mutta olin kuitenkin ylpeä siitä, että jollain ajalla olin saanut värkättyä pitkähkön elokuvan. Katsoin sen unessa useaan kertaan. Tämä uni antaisi lukijoille
paljonenemmän, jos voisin oikeasti näyttää sen.
Sitten jotain jännää:
Taivaalta putosi jokin kappale. Minä näin ikkunasta valtaisan räjähdyksen. Ryntäsin ikkunaan ja huusin: ”Nyt se tuli! Tulkaa äkkiä katsomaan!”. Isoja lohkareita alkoi sinkoilla räjähdyksen suunnasta. Olin peloissani, mutta hoin itselleni ”Tämä on hyvä asia. Tämä on hyvä asia, eikä haittaa, vaikka ne osuisivatkin taloon. Ei se mitään haittaa”.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kakkua

Minun piti toimittaa marenkilevy kakkua varten rakkaan ystäväni Jatan (nimi edelleen muutettu) häihin. Pelkäsin, että marenki hajoaa palasiksi kuljetuksen aikana, mutta sain sen tuotua perille. Hääohjelmaan kuului morsiusparin yhteinen laskuvarjohyppy jyrkänteeltä, koska morsian ei kuulema ollut suostunut perinteiseen benjihyppyyn kalliolta mereen. Lopullinen "hyppy" olikin oikeastaan vain juoksua loivaa rinnettä alas. Se olisi ollut aivan vaaraton ilman laskuvarjoa. Huolella varjelemani marenkilevy päätyi mukaan hyppyyn, mutta säilyi kuin ihmeen kaupalla ehjänä.
Juhlat jatkuivat ja tuli aika leikata kakku. Siihenkin kuului jokin kummallinen hääperinne, josta en ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan: yksi henkilö leikkasi ensin palan kakkua ja kuulutti ääneen seuraavan henkilön nimen, joka sai edellisen henkilön leikkaaman kakkupalan ja leikkasi sitten seuraavan. Kun minut kutsuttiin kakulle, olin kauhuissani, koska en tiennyt kenen nimi minun pitäisi huutaa. Huusin paikalle morsiamen äidin, joka ei jostain syystä ollutkaan päätynyt kakulle ensimmäisten joukossa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

I reject your reality and substitute my own

Minun piti naamioitua ja esittää olevani Adam Savage. Suoriuduin mallikelpoisesti, varsinkin kun otetaan huomioon, että olin oikeastaan sinisorsa.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Hautuujuutuu

Olin kävelyllä hautausmaalla, joka oli valtavan suuri alue. Ongelmana oli, että uusille haudoille ei ollut enää tilaa. Etsimme alueen keskikohtaa, jossa olivat vanhimmat haudat. Uudempia hautoja oli alusta alkaen kaivettu spiraalimaisesti ensimmäisen ympärille niin, että alue laajeni tasaisesti joka suuntaan. Nyt oli tullut aika ottaa vanhimmat haudat uuteen käyttöön. Minulla oli kädessäni tavallinen lapio ja olin yli-innokkaana vapaaehtoisena osallistumassa talkoisiin, vaikka varsinainen työ tehtiinkin kaivinkoneella. Lapion osuus oli kai lähinnä symbolinen.

Hautakivien seassa oli myös hyllykkö, johon oli aseteltu vanhoja sampoopulloja. Minulle selitettiin, että ne ovat sellaisten ihmisten jäljiltä, jotka käyvät pesemässä hautuumaalla hiuksiaan, vaikka periaatteessa se onkin kiellettyä. Ihmettelin, kuka kumma sellaista oikein tekee, kunnes muistin, että vuosia sitten minullakin oli tapanani pestä tukkani siellä. Tunnistin jopa hyllyköstä yhden pullon omakseni.(Siinä oli "XZ-tervashampoota", jonka käytön lopetin reaalimaailmassakin vuosia sitten... silloin kun sen koostumusta muutettiin niin, ettei se enää sisältänyt aitoa tervaa...)

Kun iso osuus vanhoja hautoja oli jo raivattu pois, alkoi tapahtua kummia: uusia hautoja pompsahteli satunnaisessa järjestyksessä kuin itsestään vanhempien paikoille. Minun käskettiin kaivaa niitäkin auki, mutta minua kammotti ajatus, että niistä löytyisi vielä hajoamattomia ruumiita. Myös se, että haudat eivät olleetkaan enää selkeässä aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, alkoi ahdistaa minua, joten poistuin paikalta.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Sinun kaduillas, koulutie

Onneksi en ole unessa useasti matkalla kouluun, mutta nyt olin. Kaverinani oli eräs mieheni pikkuserkku, jonka kanssa en viimeaikoina ole ollut erityisen suuressa määrin tekemisissä. Aluksi olimme kauniilla, kallioisella rannalla ja taaksemme jäi metsä. Päätimme oikaista ison rakennuksen läpi. Matkalla kuljimme kallioon louhituissa luolissa, graffitein töhrityissä pysäköintihalleissa, toimistorakennuksen käytävissä ja ties missä. Lopuksi oli vielä kouluruokalaa muistuttava paikka, joka oli täynnä ”virallisen näköisiä” aikuisia. Meidän täytyi tungeksia ihmisjoukon läpi, jotta pääsimme koulun pihalle. Silloin ymmärsin jättäneeni hyvät kenkäni rakennuksen ulkopuolelle, sinne kalliorannalle.
Koulun piha muistuttu paljon omaa peruskoulun pihaani, johon liittyy paljon epämieluisia muistoja, mutta ei juuri lainkaan hyviä. Minun piti kävellä karkealla sepelillä ilman kenkiä. Koulun pihassa oli kaksi vartiokoiraa, joiden tehtävänä oli vahtia, ettei yksikään karkaa. Jos joku lapsi yritti paeta, koirat ottivat hänet kiinni ja repivät riekaleiksi. En millään pääsisi hakemaan kenkiäni takaisin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Uneksiminen menee monimutkaiseksi

Tietoinen uneksiminen... Aina välillä sitä pitää kokeilla. Kokemukseni mukaan se onnistuu parhaiten silloin, kun nukun poikkeuksellisen pitkään aamulle.
Olin kävelemässä Imatralla kohti Valtionhotellia ja juttelin erään heppulin kanssa. Hän kertoi, että älysi juuri olevansa unessa ja hänpä taitaakin hyödyntää tilannetta. Mietin asioita hetken ajan ja sanoin voitonriemuisesti, että etpäs voikaan! Oikeasti tämä on minun untani, ja vain minä olen oikeasti tietoinen tästä unesta. Kaikki on yksin minun omaisuuttani, eikä kukaan muu saa tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Sitten sekoitin unen asioita vielä enemmän, mutta jostain syystä onnistuin välttämään heräämisen.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Karjalalasta kajahtaa

Äiti oli käymässä. Etupihamme poikki menivät rautatiekiskot. Kuului meteliä. Sanoin: "Siellä menee venäjäläinen juna". Seikkailin unessa myös menetetyn Karjalan puolella ja tunsin paikat, vaikka en tuntenutkaan.

torstai 2. toukokuuta 2013

Keltaista nestettä

Alkutilanne oli nykyisille unilleni hyvin tyypillinen: olin työpaikallani, joka oli jälleen outo sekoitus nykyistä ja entisiä työpaikkojani ja lisäksi jotain ihan muuta, tällä kertaa ehkä teatteria. Tungeksin huoneeseen, jossa oli jokin kokouksentapainen alkamassa. Ihmisiä oli hyvin paljon. Itse äkkäsin olevani yläruumis paljaana, mutta ajattelin, että ehkä kukaan ei välitä, jos en tee siitä itse suurta numeroa. Olin yksinkertaisesti vain unohtanut pukea osan vaatteistani.
Kun kaikki olivat valmiina aloittamaan, huoneeseen marssi ilkialaston mies. Kädessään hänellä oli pissapotta. Hän kiipesi sanaakaan sanomatta korkeille tikkaille ja lorotteli siellä äänekkäästi astian täyteen. Ihmiset käyttäytyivät hieman eri tavoin. Useimmat olivat, kuin eivät huomaisikaan, osa hihitteli, osa kauhisteli. Alaston mies käveli tyylikkään hillitysti pois pottansa kanssa.
Itse ajattelin ensin, että onpa hyvä, nyt kukaan ei varmaan enää kiinnitä mitään huomiota siihen, että olen itse puolialasti. Sitten mietin, että ehkä minut nyt yhdistetään tuohon hämärään performanssiin, josta en tiennyt etukäteen mitään. Piilouduin varmuuden vuoksi verhon taakse.
Pottaa kantava mies käveli upealle hiekkarannalle. Siellä oli aseteltu sateenkaaren väreissä riviin erilaisia astioita: astiallinen violettia nestettä, astiallinen sinistä nestettä, astiallinen vihreää nestettä… keltaisen nesteen kohdalla oli vajausta, mutta mies täydensi sen. En tiennyt ihailinko vai inhosinko häntä, sillä tajusin, että illalla rannalla oli tiedossa suuret juhlat ja nuo astiat olivat boolimaljoja. Niistä piti tarjoilla pienille lapsillekin. Tiesin, ettei siinä ole mitään oikeasti vaarallista, mutta… kuitenkin