Syntymän ihme

Paikkana oli jokin suuri juhlatila, ei tosin mikään kovin juhlallisen näköinen. Tyhjääkin tyhjempi baaritiski oli siellä ja penkkirivejä. Jokin tilaisuus siellä kuitenkin oli alkamassa ja se liittyi jotenkin työpaikan hommiin sillä mm. nykyisen työpaikkani henkilöstöä alkoi valua sinne muun porukan ohessa. Sitä ennen oli tapahtunut sellaista, että minä olin teettänyt vasempaan kämmenselkääni käärmetatuoinnin hyvin lyhyen harkinta-ajan jälkeen. Se oli suunnilleen tämän näköinen ja tökerösti toteutettu. En ollut tyytyväinen itseeni enkä myöskään henkilöön, joka sen oli hakannut.


Muudan työkaverihenkilö kasteli minut vesiletkulla ja väitti, että se oli vahinko, eikä hän huomannut. En uskonut. Sitten toinen työkaverihenkilö alkoi kiemurrella pitkin lattiaa tuskallisen näköisenä. Kävi ilmi, että hänellä on synnytys käynnistynyt. Kaikki hössöttivät hänen ympärillään, mutta kukaan ei tehnyt mitään, mikä olisi oikeasti helpottanut hänen oloaan. Minä näin, että lattia oli täynnä lasinsirpaleita ja yritin lakaista niitä pois, ettei kukaan haavoittaisi itseään niihin.

Tilassa toimi nähtävästi myös synnytyssairaala, sillä em. synnyttäjä vietiin huoneeseen, jossa hän varsin nopeasti saikin synnytettyä lapsen. Lapsi oli tyttö ja näytti paljon vastasyntynyttä vanhemmalta. Lapsi osasi kävellä ja jutella heti synnyttyään ja kaikki sitä ihmettelivät, lehdistökin ehdittiin kutsua paikalle. Myöhemmin lapsi tuli kertomaan minulle luottamuksellisesti, että oikeastaan hänen kyvyissään ei ole mitään poikkeuksellista, mutta yhteisestä sopimuksesta vastasyntyneet eivät yleensä toimi näin.