keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Eksistentiaalista ahdistusta ja sukupuolittuneisuutta

Joidenkin monimutkaisten ja sekavien unitapahtumien jälkeen olin kovin väsynyt ja kyllästynyt ja istahdin penkille. Penkillä tein päätöksen: minä lakkaan olemasta olemassa. Ei sen pitäisi olla kovin vaikeaa, keskityn ajattelemaan sinistä taivasta ja minusta tulee pelkkä ”aineeton tarkkailija”. Minusta tulikin jumala. Jumalana minulla oli päälläni ihmeellisesti lepatteleva sininen viitta, jossa oli pilviä. Minulle sanottiin, että minun täytyy vaihtaa se vaaleanpunaiseen, koska olen tyttö. Suostun vastentahtoisesti.

Mietin, että jumala(ttare)na minulla oli nyt ihmeellisiä kykyjä. Päätin kokeilla seinien läpi kävelemistä. Onnistuin lopulta, kun älysin harjoitella ensin läpinäkyvillä lasiseinillä.

Kävelin erääseen luokkahuoneeseen, jossa oli pienten lasten opetus meneillään. Minulla oli sääntö, etten saisi sekaantua mihinkään mitenkään, mutta menin kuitenkin auttamaan yhtä lapsosta hieman. Minun piti olla ihmisille näkymätön, mutta opettaja(tar) näki minut kuitenkin. Aloin itkeä, koska olin mokannut… olin sekaantunut tapahtumiin. Opettaja kuitenkin laittoi kätensä olkapäälleni ja lohdutti sanoen ”ei se haittaa”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi