sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pashaa

Menin äitini kanssa kreikkalaiseen ravintolaan ja halusin tilata ruoan kanssa punaviiniä. Äitini sanoi, että ei tilata, se on varmasti pahaa, otetaan mieluummin olutta. Tilasin kuitenkin viinit ja saimmekin isot tuopit, joissa oli yksi annos viiniä ja loput soodavettä. Sekoitukselle oli jokin hassu nimikin, mutta en muista sitä. Hyvin epäluuloisena maistelimme. Lopulta äitini totesi, että tämä olikin ihan hyvää, tilataan toiset.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kieli ja mieli

Nykyinen työpaikkani ja kansanopiston asuntola menneestä elämästäni olivat sulautuneet yhteen. Kaiken maailman tyyppejä oli paikalla ja kaikki olivat ihan juovuksissa ja tillintallin. Minä ja eräs työkaverihenkilö saimme autokyydin eräältä toiselta työkaverihenkilöltä, mutta hän ajoi ihan muualle kuin piti ja nukahti rattiin. Minä huusin etupenkillä istuvalle kaverille: ”Herätä se! Vedä käsijarrusta! Tee nyt jotain!”.

Sitten tuli vähän oudompaa.

Minä katselin Ludwig van Beethovenin patsasta. Siinä oli myös toinen patsas, joka esitti Beethovenin vaimoa. Vaimon kieli oli omituisen näköinen. Luin jostain opaslehtisestä, että vaimon kieleen iski tauti, joka oirehtii niin, että ensin kieli peittyy paksuun keltaiseen limakerrokseen ja siihen tulee mustia pilkkuja. Taudin edetessä kieli alkaa tummua ja mädäntyä reunastaan ja lopulta lähtee kokonaan pois. Jostain syystä tämä etova juttu kiehtoi ja kiinnosti minua niin paljon, ja etsin kirjoista ja Internetistä kaiken mahdollisen informaation aiheesta. Jotain tekemistä sillä kai oli kuppataudin kanssa, mutta se oli kuitenkin huonommin tunnettu juttu.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Lifestyleä kerrakseen

Jokin television sisustusohjelma teki muutosta kotiin, jossa asui mies ja nainen. Koti oli tumma, siellä oli avotakka, lattiamattoja, kirjahyllyjä ja kaikenlaista tavaraa. Muutoksella kodista tuli tehdä ”raikas, valoisa ja ilmava”. Kirjahyllyt vietiin pois, kuten melkein kaikki muukin irtaimisto. Lopulta ainoat huonekalut olivat kaksi pöytää ja oudosti revityllä ja solmitulla lakanakankaalla päällystetyt tuolit. Kaikki oli maalattu valkoiseksi, mutta ikkunoissa oli värikkäät verhot ”tuomassa piristystä”. Minä olin imuroimassa pölyä lattialta ja kuuntelin sivusta, kun pariskunnan nainen antoi kameralle lausuntojaan uudesta sisustuksesta. Kesken kaiken hän puhkesi itkuun, koska mies oli lähtenyt matkoihinsa ja heille tuli lopullinen ero. Hän alkoi tilittää parisuhteensa ongelmia. Haastattelija oli aivan hämmingissä, koska tällainen ei selvästikään kuulunut sisustusohjelman konseptiin.

Samalta televisiokanavalta tuli myös oikeita gladiaattoritaisteluita (!) ja opetusohjelma ”Näin pelataan krikettiä”, jossa aikuiset leikkivät pienillä nukeilla hyvin totisina.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Ei paljoo kiinnosta

Minulle annettiin ilmaiseksi lippu Tappara vs. Jokerit -jääkiekko-otteluun. Minun oli pakko mennä sinne, vaikka harva asia maailmassa kiinnostaa minua vähemmän kuin jääkkiekko. Katsomo muistutti enemmän jättiläiskokoista teatterin katsomoa ja kiekkoilukin taidettiin heijastaa valkokankaalle. Siltä se ainakin näytti. Mutta ei kiinnostanut.

Loppuyöstä näin pelkkiä seksiunia, mutta itsesensuuri iskee. Ei niissä nyt mitään kovin erikoista ollut, joten lukija ei menetä mitään mielenkiintoista.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Läskiä lotinaa

Tutkin sukupuutani ja löysin sieltä esiäidin nimeltä Telma Lotina. Tuumasin, että onpa aika hupaisa nimi. Siitä seurasi väärinkäsitysten sarja. Eräs tätini oli ymmärtänyt, että minä haluaisin vaihtaa oman sukunimeni ja lopulta huomasin olevanikin rouva Lotina. Joku oli kirjoittanut nimen koukeroisella kaunokirjoituksella uuteen postilaatikkoomme. En ollut ollenkaan ihastunut uuteen nimeeni ja mietin, mitä kaikkia seurauksia ja toimenpiteitä siitä tulisi.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Hulttioäidin kauheat seikkailut

Lapseni antoi minulle ennen nukkumaanmenoa suukon ja sanoi ”äiti, sinä olet mahtava”. Ehkä piilotajuntani halusi rangaista minua sen aiheuttamista hyvistä fiiliksistä.

Osa I

Unessa synnytin kotona lapsen. Synnytys oli nopea ja kivuton, mutta kummallista oli, että en ollenkaan tiennyt olleeni raskaana. Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Neuvolat ja muut vastaavat jäivät väliin. Enhän minä voisi mennä nyt töihinkään, kun minulla oli vastasyntynyt vauva. Pitäisi varmaan soittaa ja selittää tilanne. Kiusallista. Mietimme mieheni kanssa, mikä uudelle lapselle laitettaisi nimeksi. Kaikki ehdotukset tuntuivat huonoilta, kunnes keksimme molempia miellyttävän nimen: Mari. Vauvasta tuli siis Mari, mutta sitten aloin miettiä, että se oli sittenkin huono nimi. Ihmiset äkkäisivät sen perusteella, että olin polttanut hamppua raskausaikana.

Osa II

Mieheni kertoi, että lähtisimme tervehenkiselle hiihto- ja laskettelulomalle pohjoiseen. En ollut yhtään innossani, mutta sitten selvisi, että oikeasti olimme lähdössä viikoksi Amsterdamiin. Äkkiä olinkin erittäin innoissani.

Osa III

Olin vanha. Elätin itseni maksullisena naisena. Olin hyvin kyllästyneen oloinen. Heräsin.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Surku Savolainen sisustaa

Oli ihan valtaisan suuri olohuone meillä. Yhdellä seinällä oli tökerön näköinen, puupalasista liimailtu mosaiikkitaideteos. Minä olin sen itse tehnyt, mutta tykkäsin, että se on ruma. Halusin, että se otetaan pois ja laitetaan tapettia tilalle. Olin jo valinnut siihen jotain valkoista tapettia, jossa oli mustia viivoja ja kukkia. Sohvan takaa löytyi outo mytty, joka oli suuri hiirten pesä. Kun sitä sohaisi, sieltä lähti karkuun kolme hiirtä. Huusin: "nyt kissa tänne heti", ja ihme kyllä jostain tulikin paikalle kissa, joka nappasi yhden hiiren. Loput hiiret pääsivät karkuun ja katosivat jonnekin. Kissa lähti myös pois. Ajattelin, että onpa inhottavaa, nyt pitää yrittää päästä hiiristä eroon myrkyillä tai loukuilla.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Pureksiva käärme

Minulla oli laatikossa kiehtovan viehättävä, mutta vaarallinen myrkkykäärme. Olin ostanut sen, vaikka tiesinkin, ettei kokemattoman harrastelijan pitäisi ikimaailmassa hankkia myrkyllisiä käärmeitä. Käärme puraisi minua käsivarteen. Ensin ajattelin, että minähän en mitään vastamyrkkyä tarvitsekaan, koska en heti saanut mitään oireita puremasta. Tarkemmin ajateltuani kaivoin esiin vastamyrkkypakkauksen.

Käärme oli puraissut minun lisäkseni erästä toista ihmistä, mutta vastamyrkkypakkauksia oli vain yksi. Ohjeen mukaan aikuisen ihmisen annostus olisi kaksi annosta. Mietimme, miten vastalääkkeen oikein jakaisimme ja kävisikö meille nyt köpelösti. Avasin pakkauksen. Siinä oli joitain syötäviä tabletteja, jotka muistuttivat enemmän ”Ufo”-nimisiä irtokarkkeja. Onneksi pakkauksessa olikin useampi annos, joten pystyimme molemmat ottamaan kaksi ufoa.

Totesin, että yhden annoksen hinnaksi tulee 80–120 euroa. Miten minä nyt voisin pitää käärmettä, koska se kuitenkin purisi minua uudelleen ja lääkkeet tulisivat niin kalliiksi. Toisaalta käärme kuolisi, jos en hoitaisi sitä. En voisi myydä sitä eteenpäin, koska jäisin kiinni luvattomasta myrkkykäärmeen pitämisestä. Kauhea dilemma.

En tiedä millaiset tulot minulla oli, koska olin töissä apteekissa ja työtehtävänäni oli pestä apteekin sauna- ja kylpytiloja.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Aviorikoksia ja freudilaisia yksityiskohtia

En ole kirjoitellut moneen päivään uniani tänne. Se ei johdu siitä, etten olisi nähnyt värikkäitä ja monimutkaisia unia. Unissani on ollut kaikenlaista hassua, kuten murtuvia patovalleja, paperista askarreltuja taloja, merenneitoja akvaarioissa ja outoja metakerronnan tasoja. En vaan saa niistä mitään irti tarinamaiseen muotoon asti.

Mutta mistä kertoo seuraava uneni? Toivottavasti ei ainakaan avioliittoni tulevaisuudesta.

Olin iäkkäänpuoleinen nainen. Tarkastelin ryppyistä naamaani peilistä, mutta olin ihan tyytyväinen. Asuin mieheni kanssa erittäin isossa ja prameassa talossa uima-altaineen ja henkilökuntineen. Mies ehdotti, että voisimme yhteisellä sopimuksella tehdä järjestelyn, että avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat ok. Suostuin sillä ehdolla, että hän ei tuo sukupuolitauteja mukanaan enkä halua, että hän siittää jälkeläisiä maailmaan.

Seuraavana päivänä kysyin, että montakos aviorikosta tänään teit. Mies vastasi, että kaksi. Olin närkästynyt, mutta en halunnut osoittaa sitä. Mies sanoi: ”Kyllä [sukunimi]* varmasti antaa sullekin säälistä”. Vihastuin.

Menin ulos ja mitä siellä näinkään? Näin siellä junan, joka meni tunneliin. Se oli kuulema Bacchus-juna. Junan sisällä oli kirkkaanpunaiset muovipenkit, jotka oli päällystetty punavalkoraidallisilla pehmusteilla. Matkustajia siellä ei ollut.

*Sukunimi = nimi, jonka voisin yhdistää useampaankin henkilöön, mutta kukaan heistä ei ole minusta erityisen miellyttävä

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ahaa-elämyksiä

Yleisön pyynnöstä (oikeesti!) kirjoitan viimeöisen uneni julki.

Olin ison seurueen mukana viettämässä iltaa ravintolassa, ilmeisesti jollain risteilyllä. Paikalla oli nykyisiä ja entisiä työ- ja opiskelukavereita ja muitakin (puoli)tuttuja elämäni varrelta. Illan aikana puhuttiin paljon, enkä ymmärtänyt juuri mitään, sillä kaikki tuntuivat puhuvan jotain mystistä salakieltä ja sisäpiirijuttuja. Illan päätteeksi minun käteeni kuitenkin ojennettiin käsikirjoitus, johon oli kirjoitettu sanasta sanaan kaikki illan aikana puhuttu. Lisäksi marginaaliin oli selkokielellä avattu kaikki kryptiset outoudet, joten tunsin oivaltavani kaikenlaista ja pääseväni lopultakin perille muiden ihmisten ajatustenkulusta.

Sääli, että reaalimaailmassa olen edelleen enimmäkseen pihalla.

Lisäksi muistan heränneeni yöllä n. kolmen aikaan ja ajatelleeni, että blogini salasanaksi täytyisi laittaa "sukkamehu".

torstai 7. maaliskuuta 2013

Yksin venheessä

Hyppäsin lastulevyn palasen päällä satama-altaaseen ja meloin ison veneen rinnalle. Unen minä oli todellista minua pienempi, laihempi ja kiharatukkaisempi. Pimpautin ovikelloa (tottahan veneen kyljessä pitää olla ovikello siellä vesirajan lähellä) ja minut hinattiin veneeseen. Sitten huomasin, ettei siellä ollut ketään muuta, enkä minä tiennyt miten sieltä pääsee pois ja mitä siellä pitää tehdä.

Unessa oli paljon muutakin, mm. suuri kauppakeskus, jossa oli yhdistettynä liukuportaat ja kirjasto. Kirjoja oli liukuportaiden "alapinnalla", eikä niitä ehtinyt paljon valikoida. Piti vaan pikaisesti napata jokin kirja, jos sellaisen halusi ja sitten ihmetellä mitä tuli lainattua. Oli myös kolmikerroksinen tila, joka oli Kauppalehden toimitus. Menin sinne työhaastatteluun. Erehdyin menemään keskimmäiseen kerrokseen, eikä kukaan tullut minua sieltä hakemaan, kun olisi pitänyt olla ylhäällä tai alhaalla.

Loput, mitä unistani muistan on vieläkin sekavampaa silppua, joten emmääny enempää kirjoita. Kaiken kaikkiaan olin aika eksyksissä koko viime yön.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kato äiti, mä oon Hesarissa

Luin Helsingin Sanomista ravintola-arvostelua, jossa kaksi keskustan nuudeliravintolaa haukuttiin lyttyyn. Lehti oli kooltaan ”vanhan Hesarin kokoinen”, mutta muuten ilmeisen edistyksellinen, sillä siinä oli mukana liikkuvaa kuvaa. Kuva oli otettu ravintolassa, ja huomasin, että olin itsekin tallentunut mukaan. Istuin syömässä ämpärin kokoisesta astiasta nuudeleita kahden kiltin täti-ihmisen seurassa. Päälläni oli punainen Mikki Hiiri -paita. Jostain syystä metelelöin (kuvassa oli siis äänikin) ja yritin kovasti vetää huomiota itseeni, vaikka olinkin vain kaukana taka-alalla.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Jos mulla on toinen

Näin uudelleen unta, että asunnossani oleskeli kaksi miestä, jotka kummatkin muistuttivat aviomiestäni. Ei ollut mukavaa, koska he pitivät molemmat vessat varattuna yhtä aikaa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Elokuvaväkivaltaa

Katselin televisiosta elokuvaa. Siinä mies ajoi autolla keltaisen, kolmikerroksisen ja kuutionmuotoisen puutalon pihalle. Hän avasi ulko-oven. Sisällä oli nainen, jolla oli käsissään kaksi isoa veistä. Nainen tuijotti miestä herkeämättä silmiin, käveli tämän luokse ja ojensi veitset. Mies heitti ne suoraan naista kohti. Nainen poimi veitset ja toi ne takaisin miehelle, joka jälleen heitti ne naista päin. Tämä toistui erilaisina variaatioina uudestaan ja uudestaan, eräänlaisena tanssina ympäri taloa. Nainen muuttui osumien myötä heikommaksi ja valui verta, mutta aina hän palautti veitset miehelle ja tuijotti silmiin. Yhdessä vaiheessa mies syleili ja hyväili naista hellästi, mutta nainen riistäytyi irti ja työnsi veitset takaisin miehen käteen. Kun kuvio oli toistunut 98 kertaa, nainen luhistui lattialle. Mies heitti veitset viimeistä kertaa, sytytti talon palamaan ja ajoi autollaan pois. Koko elokuvassa ei puhuttu ensimmäistäkään repliikkiä.

Ajattelin, että olipas se aika epämiellyttävä filmi, katson jonkin toisen. Toinen elokuva alkoi niin, että siinä oli aivan samanlainen (tai sama) talo. Ylimmässä kerroksessa asui pariskunta, joka suunnitteli häitä. Paikalle ajoi autolla mies, jonka mielestä morsian oli tyylikäs, mutta sulhanen juntti. Mainittakoon, että tässä jälkimmäisessä elokuvassa kaikki henkilöt olivat tummaihoisia ja puhuivat amerikkaa, ja tässä elokuvassa puhuttiin paljon ja koko ajan. Jos elokuvassa oli jokin juoni, en saanut siitä mitään tolkkua, mikä tosin on minulle aivan normaalia muutenkin. Elokuva yltyi nopeasti verisen väkivaltaiseksi, enkä katsonut sitä loppuun, sillä heräsin kesken kaiken.

Päätin, etten enää halua katsella väkivaltaisia unia, joten loppuyön uneksinkin paljon rauhallisemmin. Näin mm. unta useissa erilaisissa sängyissä nukkumisesta, mikä oli oikein miellyttävää.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Lisää arkiston aarteita

Eipä ole tullut nähtyä kovin jänniä unia koko viikkoon. Kaivoin siis arkistosta unen, joka omasta mielestäni lienee yksi kaikkien aikojen huvittavimpia uniani. Tämä on kirjoitettu ylös toukokuussa 2008.

Pidin yleisön edessä esitelmää aiheesta, josta olin tehnyt suuren, uraauurtavan tutkimuksen: patsaiden ja veistosten sukupuolielämästä. Onko sitä? Mitä siitä tiedetään? Miten patsaat, jotka ovat kovaa kiveä tai metallia pystyvät penetraatioon?

Metallisilla patsailla tapahtuu niin, että naispuolisen patsaan ulkosynnyttimet kuumenevat todella kuumiksi. Niin kuumiksi, että metalli pehmenee. Tällöin miespuolinen patsas voi työntyä naispuolisen patsaan sisään. Toisin kuin meillä lihallisilla ihmispoloilla, naispuolisia patsaita ei voi millänsäkään ottaa väkisin.

Koska naispuoliset patsaat sananmukaisesti käyvät kuumana coituksen aikana, miespuolisten patsaiden osat yleensä hieman tummuvat siinä hommassa; kannattaa siis museoissa ym. paikoissa tarkkailla miespuolisia alastonpatsaita, sillä niiden ulkoisesta olemuksesta voi päätellä ovatko ne koskaan "tehneet sitä"!

Koska patsaat voi olla tehty erilaisista metalleista tai niiden seoksista, niillä on myös erilainen sulamispiste. Niinpä voi miespuoliselle patsaalle käydä köpelösti, jos naispuolinen patsas on liian kuuma. Varovainen pitää siis patsaan olla...

Yleisön joukossa joku kysyi minulta, että mitenkäs sitten on kivipatsaiden laita? Valitettavasti tässä vaiheessa heräsin... Olisin ihan mielelläni itsekin kuunnellut esitelmäni loppuun...