perjantai 30. elokuuta 2013

Taas erityksissä ja ilman työpaikkaa

Olimme ostaneet talon, joka sijaitsi jossain Hämeenlinnan suunnassa keskellä metsää. Talossa oli kaksi asuntoa, joissa molemmissa oli oma sauna. Lisäksi tontilla oli ulkorakennus, jossa oli sauna. Talo oli kummallisen näköinen, sillä yksi seinä puuttui kokonaan. Se oli kuin nukkekoti.

Halusimme myydä toisen asunnon, ja kävikin niin, että ystäväni Jatta miehensä kanssa osti sen. Selitin heille, että eihän ole mitään järkeä lämmittää näitä erillisiä saunoja. Sovitaan saunavuorot ja käydään tuossa toisessa saunassa.

Koirankusettajat käyttivät tonttiamme läpikulkureittinä. En pitänyt siitä, mutta en uskaltanut sanoa mitään.

torstai 29. elokuuta 2013

Yksinäisenä Lahti-cityssä

Lahden kaupunkiin oli rakennettu kolossaalinen pilvenpiirtäjä. Se sijaitsi satamassa, mutta satama sijaitsikin siinä, missä oikeasti on rautatieasema. Rakennus oli niin jättimäinen, että siihen kuulemma mahtui asumaan puolet koko kaupungin väestöstä. Sisältä se oli karu ja asunnot pieniä. Minun täytyi muuttaa sinne puoleksi vuodeksi eroon perheestäni, vaikka en edes tiennyt miksi. Käsittääkseni minulla ei ollut työ- eikä opiskelupaikkaa Lahdessa. Myös yksi kaverini muutti samalla tavalla tuohon rakennukseen. Hänellä oli pieni vauva, jonka hän jätti toisten hoitoon. Hän sanoi, että tuntuuhan se vähän pahalta, mutta kyllä sen kestää.

Myöhemmin unessa kiertelin Lahden katuja ja ihmettelin erilaisia ravintoloita. Olisin halunnut mennä niihin syömään, mutta en voinut.

maanantai 26. elokuuta 2013

Pusipusi

Viimeöisessä unessani oli mm. sellainen osuus, että minä olisin halunnut suudella erästä ystävääni, mutta en tohtinut. Minun huuleni olivat paksun, sinisen kimallekerroksen peitossa ja hänen huulensa samanlaisen, mutta punaisen kimallekerroksen peitossa. Lopulta huulemme kuitenkin koskettivat, mutta se ei ollut lainkaan miellyttävää, sillä kimalteet irtosivat, menivät suuhun ja maistuivat pahalta.

torstai 22. elokuuta 2013

Luovat ihmiset näkevät kuulema enemmän unia

Minun käskettiin osallistua piparipakkauksen suunnittelukilpailuun. Kilpailuaikaa oli jäljellä vain kaksi päivää, mutta päätin silti yrittää. Väänsin sitä lempparillani, Adobe Illustratorilla. Uskollisesti otin mukaan vanhan pakkauksen elementtejä: nimilogon sekä nallen ja kilpikonnan, jotka seikkailivat pakkauksessa. Käytin tekemiseen koko päivän ja söin samaan aikaan raparperipiirakkaa, joka ei edes ollut kovin hyvää. Minulla oli huonohko olo.

Seuraavana päivänä minulle selvisi, että olin ymmärtänyt väärin. Pakkaus olisikin pitänyt aloittaa ns. puhtaalta pöydältä, eikä minun ehdotuksellani taatusti tulisi voittoa. Söin viimeisen palan raparperipiirakkaa (joka ei ollut enää ollenkaan hyvää) ja aloin vääntää alusta alkaen uutta ehdotusta, olihan minulla vielä viimeinen päivä aikaa. Pitkäkestoisen luovan prosessin lopputuotoksena minulla oli täysin valkoinen piparilaatikko, jossa oli kaksi piparin muotoista kuviota. Koska tein kaiken esityön unessani, minulla ei lopulta mennyt tämän toteuttamiseen enempää kuin pari minuuttia…

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kippari-Kalle ja Ilves-kylpyhuone

Katselin Kippari-Kalle -elokuvaa, jonka suhde minun tuntemaani Kippari-Kalleen oli suunnilleen samanlainen, kuin 60-luvun televisio-Batmanin suhde ”yön ritariin” (jonka elokuvaversiota en muuten ole onnistunut katsomaan, vaikka kotona olisi DVD). En ymmärtänyt näkemääni. Olinkin videovuokraamossa etsimässä vanhoja Kippari-Kalleja. Paikkana oli synnyinkaupunkiini 90-luvun taitteessa rakennettu ostoskeskus, joka oli unessa suuri, elinvoimainen ja täynnä ihmisiä. Huomasin, että vanha soittimeni, jonka olin antanut myytäväksi vuosia sitten, oli siellä edelleen. Kukaan ei kuulemma halunnut ostaa sitä, joten päätin lunastaa sen takaisin.

Toinen unenin oli yhtä epämääräinen: meillä oli ylimääräinen makuuhuone, jossa oli kerran järjestetty Halloween-pirskeet. Sen jälkeen se oli ollut pois käytöstä. Mieheni halusi tehdä siitä ”Ilves-kylpyhuoneen”. Se tarkoittaa kuulemma sellaista huonetta, jossa on lattiakaivo, vesieristys ja mahdollisesti amme, mutta ei muuta. Siellä ihmiset voivat leikkiä vaahtoleikkejä.

tiistai 20. elokuuta 2013

Tulkaa kaikki nauttimaan

Olin vesipuistossa tai jossain vastaavassa, isoja vesiliukumäkiä ja uima-altaita oli siellä. Päätin mieheni kanssa jonottaa kaikkein isoimman näköiseen liukumäkeen. Jotta sinne pääsi, piti ylittää liukas ja täysin kaiteeton silta, joka ylitti koko alueen. Se oli pelottavaa. Ihmettelin, kuinka siellä edes sai olla sellainen ja miten kukaan ei vielä ollut pudonnut alas.

Lopulta olin ylhäällä. Sieltä lähtikin kaksi liukumäkeä. Toinen oli rauhallinen ja miellyttävä, toinen erittäin jyrkkä, nopea, pelottava ja vaarallinen. Koska minulla ei ollut laskuun tarkoitettua rengasta, minun täytyisi valita se vaarallisempi lasku. En olisi halunnut. Kyllästyneen oloinen uimavalvoja sanoi, että ainahan voin kävellä alas. Hän osoitti rappusia, jotka olivat hyvin pitkät, hyvin jyrkät, hyvin liukkaat ja hataran oloiset.

En tiedä miten pääsin alas, mutta siellä olimme taas. Koko vesipuisto oli minusta saastainen. Paikat olivat täynnä hiekkaa, roskia ja kakkaa. Päätimme mennä ulos. Oven vieressä oli lappu "ulos vain nahkapohjaisissa kengissä". Lainasin jotkin kengät, joista en edes tiedä kenen ne olivat. Ulkona oli jokin vanha talo, joka toimi museona ja ravintolana. Sielläkin kaikki oli kovin siivotonta ja huonokuntoista. Ravintolan ruoat näyttivät tosin ihan hyviltä, mutta jostain syystä seurueeni (mieheni ja kaksi kaveriani puolisoineen) halusi vuokrata yhden museon huoneista (sotkuinen ja ränsistynyt makuuhuone) sekä sähkögrillin ja grillata siellä omia eväitä.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Komeat raamit

Sain lahjaksi kalliin taulun, joka oli kehystetty. Näin ensin taulun takapuolen, mutta kun yritin kääntää sen oikeinpäin, toisellakin puolella näytti olevan selkäpuoli. Olin hämmentynyt, koska en tiennyt kumpi puoli olisi pitänyt ripustaa esiin.

torstai 15. elokuuta 2013

Herättyäni ajattelin jäätelöä

Eräs henkilö, joka tykkää esiintyä asiantuntijana, esiintyi unessani. Hän kertoi, että nälkävuosina ihmiset söivät rottaa. Nykyisin rotan lihaa käytetään kuulema vaihtoehtolääketieteessä ja se helpottaa monia sairauksia. Pingviinin syöminen parantaa reuman. Minusta hänen väitteensä olivat uskomattomia, mutta en sanonut mitään.

tiistai 13. elokuuta 2013

Mummo kimmastuu

Mieheni ajoi autolla pitkin kapeaa tietä, jonka keskellä oli syvä halkeama ja molemmin puolin jyrkkä pudotus. Kun vaarallinen tie loppui, minä siirryin kuskin paikalle ja mies katosi jonnekin. Edessä oli vain loputtomasti rautatiekiskoja ja puiden juuria, joiden yli ajoin kolistellen. Vein auton ”vanhojen autojen hautausmaalle”, jätin sinne ja jatkoin matkaa jalkaisin. En tiennyt missä olin, mutta vastaani tuli muuan kaverini Anne (nimi muutettu) äitinsä kanssa. Hän kutsui minut kotiinsa.

Selvisi, että siellä oli jonkinlaiset juhlat. Paikalla oli minun sukulaisiani, Annen sukulaisia ja nykyisiä työkavereitani. Myös vanha äidinäitini oli kuulema siellä ja minun käskettiin mennä seurustelemaan hänen kanssaan. Jostain syystä mummo halusi pelata minun kanssani krokettia.

Pelasimme aikamme ja minä olin voitolla. Äkkiä mummoni, jonka liikkuminen on reaalimaailmassa hidasta ja vaivalloista, kimpaantui kunnolla. Hän köpötteli vauhdikkaasti krokettimaila kädessään ja alkoi kiukkuisena mäiskiä sillä paikkoja rikki. Pelästyin. Taksi tuli kuitenkin hakemaan häntä kotiin ja vihaisena hän suostui lähtemään. Pohdimme äitini kanssa mummon käytöstä ja tuumimme, että hän ei varmaan hyväksy korkeaa ikäänsä eikä suostu tunnustamaan, että ”loppu on lähellä”.

Palasin toiselle puolelle, jossa juhlat jatkuivat. Oikeastaan kaikki paikallaolijat olivat lähes sammuneita. Paikat olivat täynnä roskaa ja tyhjiä pulloja. Suurin osa porukasta oli poistunut. Alaleukani tuntui puudutetulta ja kipeältä, mutta kun heräsin, se tuntui aivan normaalilta.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kulttuuri herättää kuolleen hevosenkin

Vaikuttaisi taas siltä, että uneni eivät ole kovin selkeitä eivätkä mieleenpainuvia. Lieneekö tämä uutinen vaikuttanut yhteen?

Lapsuuskotini (joka tuntuu olevan unissani asuinpaikkani useammin kuin nykyinen kotini) pihalla järjestettiin hevosajokilpailut. Matka oli ehkä korkeintaan sata metriä, ja valtavat hevoset ajoivat sen reellä, vaikka oli kesä. Reki saatiin liukumaan siten, että rata oli kauttaaltaan liukkaan mudan peitossa. Sotku oli kaamea. Keskellä rataa oli 90 asteen mutka ja mutkan ympärillä yleisöä suojaamassa korkea lasiseinämä. Yksi hevonen ei kääntynytkään mutkasta, vaan juoksi suoraan lasilevyä päin ja liiskaantui kuoliaaksi kuin ikkunaan lätkäisty kärpänen.

maanantai 5. elokuuta 2013

Merta ja verta

Emme tiedä mistä johtuu tämä, mutta vain kovin verisiä unia tuntuu tällä hetkellä jäävän mieleeni minun. Viime yönä Kauniiden ja rohkeiden Brookea muistuttava henkilö meni meren pohjaan, raivostui ja muuttui merihirviöksi. Ridgeä muistuttava henkilö oli siellä meren pohjassa myös ja tappoi veitsellä merenneitoja. Ensin hän tappoi pitkähiuksisen merenneidon, joka vajosi sätkytellen ja verta valuen pohjaan. Seuraavaksi hän tappoi lyhythiuksisen blondimerenneidon, joka valui kyynelehtien ja verta valuen pohjaan. Tätä jatkui, erilaiset merenneidot vajosivat pohjaan erilaisten erikoistehosteiden saattelemina.

torstai 1. elokuuta 2013

Naisviha taiteessa

Olin unen Helsingissä, joka jälleen muistutti todellista Helsinkiä ainoastaan siten, että sijaitsi rannikolla. Helsingissä oli suuria, vanhoja ja näyttäviä rakennuksia. Menin sisään yhteen rakennukseen, joka muistutti kirkkoa tai linnaa. Siellä oli taidenäyttely. Aluksi oli suuri tila, jossa oli uskonnollista taidetta. Kiinnitin huomiota taulun alaosassa oleviin, rasistista pilakuvaa muistuttaviin hahmoihin. Näyttely jatkui käytävään, jossa oli kuulema saman taiteilijan myöhempää tuotantoa. Aluksi tauluihin oli maalattu peiton alle makaileva blondi nainen ja irvokkaasti kuvattu musta mies. Näyttely jatkui. Taulut esittivät naisen ruumiita, jotka oli pilkottu palasiksi ja ommeltu kasaan. Naisen ruumiita, jotka hajosivat sirpaleiksi. Naisen ruumiita, jotka oli viillelty veitsellä. Luin esittelyteksteistä, että taiteilija oli naisvihaaja, joka kaivoi haudoista ruumiita malliksi ja oli elämänsä loppupuolella täysin mielenvikainen. Näyttelyvieraat vain katselivat tauluja kuivan asiallisesti, eivätkä ne tuntuneet herättävän heissä mitään tunteita.

Lopulta pääsin ovelle. Rappusissa oli nuoli yläkertaan ja teksti ”näyttely jatkuu”. Mietin, menenkö sinne vai ulos ovesta. Menin ulos. Menin yöpymään lentokenttähotelliin. Ajattelin, että jos lentokentälle nyt pudotettaisiin atomipommi, minä kuolisin ensimmäisten joukossa.

Mainittakoon, että näin myös miellyttävämpiä unia. Niissä vaan ei ole juuri mitään kerottavaksi asti.