Uuden kodin ihmeitä

Olimme (jälleen) ostaneet mieheni kanssa uuden asunnon ja muuttaneet sinne. Etuoven puolelta talo muistutti pientä omakotitaloa tai rivitalonpätkää ja siinä oli pieni piha, mutta kun pihaa pitkin kiersi toiselle puolelle, se osoittautuikin varsin suureksi. Takapihan puolella huomasikin olevansa sataman lähellä, isojen kerrostalojen ja ostoskeskuksen puristuksessa. Piha oli lähinnä tasaista nurmikkoa ja ihmettelin, kuinka kummassa kaiken maailman ihmisiä muka voisi estää kulkemasta sinne, koska se oli vilkkaan kaupunkialueen keskellä, eikä sitä ollut aidattu millään tavoin.

Sisällä katselin, kuinka mieheni oli täyttämässä akvaariota. Todellisuudessa akvaariomme on 2 m pitkä, mutta unen versio oli vielä isomman näköinen. Akvaarion alta näkyi, että asunto sijaitsi lemmikkikaupan yläkerrassa ja pienen ikkunan kautta kauppaan oli suora näkyvyys. Katselin kaloja ja haarniskamonnit (pituus akvaariossa n 15 cm) olivat venähtäneet käsivarren mittaiseksi. Vaikka akvaario oli suuri, se ei selvästikään ollut tarpeeksi suuri. Monnit nousivat pinnalle ja kuulin, kuinka ne ihmisen äänellä suunnittelivat pakoa akvaariosta. Alakerran lemmikkikauppa taisi liittyä siihen jotenkin. Pelkäsin vesivahinkoa, enkä ollenkaan uskonut, että kalat selviytyisivät pakoyrityksestään hengissä. Yritin puuttua niiden jutteluun, mutta ne suhtautuivat minuun ylenkatseisesti.