Valkoista jauhetta

Asuin kahden asunnon talossa, jonka jaoin jonkun tukevahkon, mustassa t-paidassa kuljeskelevan miehen kanssa. Meillä oli yhteinen olohuone, jossa oli molempien tavaroita. Minä istuin nojatuolissa ja katsoin televisiosta Simpsoneita (sarja, jota en oikeasti seuraa) ja hän poltti sisällä tupakkaa. Hurjistuin hänelle, koska sääntöjen mukaan sisällä ei saa polttaa enkä pitänyt siitä yhtään. Mies kimpaantui minulle ja sanoi, että seuraavaksi minä varmaan käsken häntä heittämään tuon hänen lempinojatuolinsa pois. Hän osoitti rähjäistä ja kulahtanutta nojatuolia. Kun sanoin, että ei minulla ole mitään tuolia vastaan, hän lauhtui ja meni ulos tupakoimaan.

Menin itsekin ulos ja pihalla oli valtaisa röykkiö jotain valkoista jauhetta. En edes arvaillut mitä jauhetta se oli, vaan lähdin kiipeämään jauhevuoren huipulle seuranani muuan yläasteaikainen, hyvin hiljainen koulukaverini. Huipulla asetuimme jauheen sekaan makaamaan, emmekä halunneet tulla alas, vaikka meitä patisteltiinkin pois.

Lisäksi muistan tunteneeni alemmuutta ja huonommuutta siksi, koska en ole julkaissut yhtään sarjakuva-albumia tai piirtänyt enemmän sarjakuvia. Ideioin lopulta loisteliaan päivittäisen strippisarjakuvan, jonka päähenkilöt olivat hammastikku ja herne. Helpot piirtää ja noin... En kyllä kuitenkaan saanut mitään säkenöivän loistavaa sarjakuvaa aikaiseksi. Eikä se ideakaan enää kuulosta kovin hyvältä.