Olin vanhempieni kotona ja etsin kuumeisesti kehyksiä. Minulla oli näet jokin saamani todistus, jonka halusin jostain syystä ripustaa seinälle. Löysin eräästä suljetusta kaapista kehystetyn diplomin, jonka isäni oli saanut palvellessaan ilmavoimissa. Todellisuudessa isäni ei tiettävästi ole ollut ilmavoimissa, mutta tuo dokumentti olikin säilötty kaappiin piiloon. Ihmettelin asiaa, mutta päätin irrottaa raamin omaan käyttööni.
Samassa laatikossa oli myös avattu purkki etikkapunajuuria (taas punajuuria) ja pellillinen raakoja, täydellisesti kohonneita pikkupullia. Minulle selvisi, että ne oli leiponut legendaarinen mummini, joka kuoli jo ennen minun syntymääni. Kuinka ihmeessä pullat olivat voineet säilyä noin hyvinä kaikki nämä vuosikymmenet? Päätin paistaa ne. Olin kuitenkin ilmeisesti kokonaan unohtanut, miten pullat pitää paistaa, sillä käristin niitä paistinpannussa. Äkkäsin mokani, kippasin pullat uunipellille ja laitoin uuniin, mutta pullat olivat jo rumia ja pinnastaan palaneita. Tunsin möhlänneeni ainutkertaisen tilaisuuden, mutta lohduttauduin sillä, että niin vanhat pullat olivat todennäköisesti kuitenkin pilalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi