Kotona olin varmaan jossain vaiheessa synnyttänyt, sillä minulla oli sylissäni pieni vauva. Vauva alkoi itkeä ja ymmärsin, että kakkavaippa pitäisi vaihtaa puhtaaseen. Vaipan välistä tursui hieman kakkaa olohuoneen lattialle, mutta pääsin kylpyhuoneeseen asti. Siellä avasin vaipan, joka oli aivan käsittämättömän täynnä aivan käsittämättömän epämiellyttävää kakkaa. Kylpyhuoneen lattialla oli ämpärillinen samanlaista liejua, ja sitä oli myös pitkin seiniä ja lattioita. Katselin vesihanaa epäluuloisena, sillä olen aikaisemminkin nähnyt unia, joissa hanasta tulee vain lisää kakkaa, kun yritän pestä vanhoja pois.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
Aika paska uni
tiistai 26. marraskuuta 2013
Junassa on hauska matkustaa
perjantai 22. marraskuuta 2013
Mekkomies seikkailee
tiistai 19. marraskuuta 2013
Hu, ha, hu, ha...
torstai 14. marraskuuta 2013
Leikitään prinsessaa
Koska olin puoliksi merenneito, en ollut oikein sopeutunut kuivalla maalla elämiseen. Jalkani hilseilivät, niistä irtosi suomuja ja niitä raavitti. Yksi varvas oli pahoin tulehtunut. Äkkiä paikalle tuli henkilö X, joka sanoi, että minun pitäisi mennä kuningattaren luokse selittelemään, missä olen kuljeskellut kesällomallani. Hänellä oli kartta, jossa ilmeni kulkureittini. Ihmettelin, mitä se muka kuningarrarelle kuuluu, mutta läksin kuitenkin. Ulkona satoi vettä, mikä miellytti minua suuresti. Se helpotti jalkojen hilseilyä ja upeat, pitkät ja kiiltävät tummanruskeat kiharani muuttuivat vesisateessa entistä paremman näköisiksi. Olin kaunis kuin mikä.
Lopulta hieno mekkoni oli valmis ja minun pitäisi lähteä prinssin luokse. Ompelija kysyi, kenen kuningattaren maata edustan. Kaivoin jostain muistilokerosta nimen "Amidala" ja minulla meni herättyäni monta tuntia, ennen kuin älysin sen olevan peräisin Tähtien sota -maailmasta.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Eksistentiaalista ahdistusta ja sukupuolittuneisuutta
Mietin, että jumala(ttare)na minulla oli nyt ihmeellisiä kykyjä. Päätin kokeilla seinien läpi kävelemistä. Onnistuin lopulta, kun älysin harjoitella ensin läpinäkyvillä lasiseinillä.
Kävelin erääseen luokkahuoneeseen, jossa oli pienten lasten opetus meneillään. Minulla oli sääntö, etten saisi sekaantua mihinkään mitenkään, mutta menin kuitenkin auttamaan yhtä lapsosta hieman. Minun piti olla ihmisille näkymätön, mutta opettaja(tar) näki minut kuitenkin. Aloin itkeä, koska olin mokannut… olin sekaantunut tapahtumiin. Opettaja kuitenkin laittoi kätensä olkapäälleni ja lohdutti sanoen ”ei se haittaa”.
tiistai 12. marraskuuta 2013
Surku Savolainen raskausviikolla 21...
Triviaa: jonkin aikaa sen jälkeen, kun olin synnyttänyt ensimmäisen lapseni, näin unta, jossa menin uudelleen synnyttämään. Muistan menneeni osastolle "34 A" ja päätin tulkita uneni niin, että jos joskus elämässäni vielä hairahdun toista lasta saamaan, synnytän sen 34-vuotiaana. A voisi olla ranskan "ans", sillä opiskelin tuohon aikaan elämästäni ranskaa aktiivisemmin. Oliko se sitten itseään toteuttava ennustus? Ehkä.
perjantai 8. marraskuuta 2013
Lauteilla saunan kotoisen
Pääsin lopulta itsekin saunaan. Avasin oven, ja huomasin saunan olevan aivan täynnä. Kyseessä oli ns. sekasauna, mutta kaikki naispuoliset henkilöt olivat asettuneet alalauteelle ja kaikki miespuoliset ylälauteelle. Minä huomasin, että ylälaude oli huomattavan leveä, ja miespuolisten henkilöiden takana olisi ollut minulle reilusti tilaa. En kuitenkaan ollut varma, olisiko ollut toisten silmissä sopivaa mennä sinne. Vai älysikö kukaan ylipäänsä, että sinnekin voisi mennä? Niinpä minulle tehtiin hankalasti tilaa lauteen reunalta, jonne istuuduin epämukavasti. Minulla oli siinä kylmä (jalkani ilmeisesti palelivat oikeastikin). Ajattelin, että ylälauteen takana olisin varmasti saanut paremmat löylyt.
Seurailin myös ystäväni synnytystä, josta tämä raportoi yksityiskohtaisesti blogissaan. Hän puhui toistuvasti ”piirakan avautumisesta”, mikä kuulosti mielestäni typerältä. Hmm…
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Lahjaton
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Hämmentävempää kuin aikoihin
Seuraavaksi olimmekin hänen vanhempiensa kotona, mutta appiukko muistuttikin tässä vaiheessa jo enemmän todellista itseään (mutta ei täysin). Mieheni selitti suunnitelmansa pikaisesti ja kaikki olivat hieman kummissaan ja hämillään. Jäin kaksin miehen isän kanssa ja sanoin, että hoidetaan tämä nyt sitten nopeasti pois. Pidin silmäni kiinni, vaikka tilanne ei ollutkaan suunnattoman epämiellyttävä.
Menin raportoimaan miehelleni ja hän ihmetteli, että teimmekö sen ihan todella.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Päivän ruokavinkki
Tosielämässä suosittelen kokeilemaan palikoiden tilalla ruisleipää.