Surku Savolainen epätoivoisena

Viimeöisessä unessani olin ruuhkaisessa kaupassa (tai oikeastaan se oli eräänlainen tori) ja uhkasin tehdä itsemurhan leikkaamalla leipäveitsellä kurkkuni auki. Pitelin veistä kaulallani vapisevin käsin ja onnistuin haavoittamaan itseäni vähän. Sitä ennen oli tapahtunut kaikenlaista. Aluksi katselin korkeasta, huojuvasta lintutornista, miten kaverit ajoivat autolla järveen, mutta jättivät veneen rannalle. Kaikki vain nauroivat asialle. Minä kävelin varovasti, jolloin lintutorni heilahti aivan vähän. Minulle ärjyttiin vihaisesti, vaikka toiset heiluttivat sitä paljon pahemmin ja meinasin pudota. Menin lapseni kanssa hiekkarannalle, jossa tämä leikki sujuvasti muiden lasten kanssa, mutta jostain syystä minua paheksuttiin. Sitten minut oli lähetetty kauppaan tekemään ostoksia, koska kukaan muu ei halunnut lähteä sinne. Minäkään en olisi halunnut, mutta eihän minua kuunneltu...

En ehkä ollut täysin vakavissa aikeissa tappamassa itseäni. Oikeastaan halusin vain ihmisten huomiota, että he ymmärtäisivät, miten ahdistunut olen.