Niin viattomasti aivan

Uneni oli monikerroksinen ja siinä oli toistuvia elementtejä. Olin jotenkin päätynyt tilanteeseen, että olin viettänyt iltaa erään miespuolisen henkilön kanssa ja nyt hän nukkui minun kanssani parisängyssä, kun oma mieheni oli muualla. Makuuhuone muistutti yhden tätini ja hänen kusipäämiehensä entistä makuuhuonetta. Nukahdin (unessa) ja näin monenlaisia unia. Herättyäni ymmärsin, että minä ja petikaverini emme olleet hipaisseetkaan toisiamme millään lailla. Olin siitä suorastaan uhmakkaan voitonriemuinen: ”hah-haa, siitäs saitte epäilijät, ihan viatonta oli tämä kaikki”.

Sitten olin taidenäyttelyssä toisen tätini ja edellisen osuuden miehen (joka muuttui unen aikana niin paljon, etten lopulta osaa sanoa kuka hän oli) kanssa. Taidenäyttelyssä oli tilataideteos. Se koostui kahdesta päällekkäisestä putkesta, joiden läpi näyttelyvieraiden piti kävellä. Ylemmän tunnelin sisällä oli kylmää ja katon keskiosasta tippui mustikkahilloa ihmisten päälle. Monet närkästyivät. Alemman tunnelin sisällä oli kuumaa ja kosteaa. Siellä tuli huono olo, mutta taiteilijan ideana kuulema olikin tarjota ihmisille suurta helpotuksen tunnetta, kun he lopulta pääsevät pois putkesta.

Sitten ensimmäinen osuus toistui jokseenkin samanlaisena, paitsi että tällä kertaa olimme hotellihuoneessa.