Hyppäsin lastulevyn palasen päällä satama-altaaseen ja meloin ison veneen rinnalle. Unen minä oli todellista minua pienempi, laihempi ja kiharatukkaisempi. Pimpautin ovikelloa (tottahan veneen kyljessä pitää olla ovikello siellä vesirajan lähellä) ja minut hinattiin veneeseen. Sitten huomasin, ettei siellä ollut ketään muuta, enkä minä tiennyt miten sieltä pääsee pois ja mitä siellä pitää tehdä.
Unessa oli paljon muutakin, mm. suuri kauppakeskus, jossa oli yhdistettynä liukuportaat ja kirjasto. Kirjoja oli liukuportaiden "alapinnalla", eikä niitä ehtinyt paljon valikoida. Piti vaan pikaisesti napata jokin kirja, jos sellaisen halusi ja sitten ihmetellä mitä tuli lainattua. Oli myös kolmikerroksinen tila, joka oli Kauppalehden toimitus. Menin sinne työhaastatteluun. Erehdyin menemään keskimmäiseen kerrokseen, eikä kukaan tullut minua sieltä hakemaan, kun olisi pitänyt olla ylhäällä tai alhaalla.
Loput, mitä unistani muistan on vieläkin sekavampaa silppua, joten emmääny enempää kirjoita. Kaiken kaikkiaan olin aika eksyksissä koko viime yön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi