En ole kirjoitellut moneen päivään uniani tänne. Se ei johdu siitä, etten olisi nähnyt värikkäitä ja monimutkaisia unia. Unissani on ollut kaikenlaista hassua, kuten murtuvia patovalleja, paperista askarreltuja taloja, merenneitoja akvaarioissa ja outoja metakerronnan tasoja. En vaan saa niistä mitään irti tarinamaiseen muotoon asti.
Mutta mistä kertoo seuraava uneni? Toivottavasti ei ainakaan avioliittoni tulevaisuudesta.
Olin iäkkäänpuoleinen nainen. Tarkastelin ryppyistä naamaani peilistä, mutta olin ihan tyytyväinen. Asuin mieheni kanssa erittäin isossa ja prameassa talossa uima-altaineen ja henkilökuntineen. Mies ehdotti, että voisimme yhteisellä sopimuksella tehdä järjestelyn, että avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat ok. Suostuin sillä ehdolla, että hän ei tuo sukupuolitauteja mukanaan enkä halua, että hän siittää jälkeläisiä maailmaan.
Seuraavana päivänä kysyin, että montakos aviorikosta tänään teit. Mies vastasi, että kaksi. Olin närkästynyt, mutta en halunnut osoittaa sitä. Mies sanoi: ”Kyllä [sukunimi]* varmasti antaa sullekin säälistä”. Vihastuin.
Menin ulos ja mitä siellä näinkään? Näin siellä junan, joka meni tunneliin. Se oli kuulema Bacchus-juna. Junan sisällä oli kirkkaanpunaiset muovipenkit, jotka oli päällystetty punavalkoraidallisilla pehmusteilla. Matkustajia siellä ei ollut.
*Sukunimi = nimi, jonka voisin yhdistää useampaankin henkilöön, mutta kukaan heistä ei ole minusta erityisen miellyttävä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi