Elokuvaväkivaltaa

Katselin televisiosta elokuvaa. Siinä mies ajoi autolla keltaisen, kolmikerroksisen ja kuutionmuotoisen puutalon pihalle. Hän avasi ulko-oven. Sisällä oli nainen, jolla oli käsissään kaksi isoa veistä. Nainen tuijotti miestä herkeämättä silmiin, käveli tämän luokse ja ojensi veitset. Mies heitti ne suoraan naista kohti. Nainen poimi veitset ja toi ne takaisin miehelle, joka jälleen heitti ne naista päin. Tämä toistui erilaisina variaatioina uudestaan ja uudestaan, eräänlaisena tanssina ympäri taloa. Nainen muuttui osumien myötä heikommaksi ja valui verta, mutta aina hän palautti veitset miehelle ja tuijotti silmiin. Yhdessä vaiheessa mies syleili ja hyväili naista hellästi, mutta nainen riistäytyi irti ja työnsi veitset takaisin miehen käteen. Kun kuvio oli toistunut 98 kertaa, nainen luhistui lattialle. Mies heitti veitset viimeistä kertaa, sytytti talon palamaan ja ajoi autollaan pois. Koko elokuvassa ei puhuttu ensimmäistäkään repliikkiä.

Ajattelin, että olipas se aika epämiellyttävä filmi, katson jonkin toisen. Toinen elokuva alkoi niin, että siinä oli aivan samanlainen (tai sama) talo. Ylimmässä kerroksessa asui pariskunta, joka suunnitteli häitä. Paikalle ajoi autolla mies, jonka mielestä morsian oli tyylikäs, mutta sulhanen juntti. Mainittakoon, että tässä jälkimmäisessä elokuvassa kaikki henkilöt olivat tummaihoisia ja puhuivat amerikkaa, ja tässä elokuvassa puhuttiin paljon ja koko ajan. Jos elokuvassa oli jokin juoni, en saanut siitä mitään tolkkua, mikä tosin on minulle aivan normaalia muutenkin. Elokuva yltyi nopeasti verisen väkivaltaiseksi, enkä katsonut sitä loppuun, sillä heräsin kesken kaiken.

Päätin, etten enää halua katsella väkivaltaisia unia, joten loppuyön uneksinkin paljon rauhallisemmin. Näin mm. unta useissa erilaisissa sängyissä nukkumisesta, mikä oli oikein miellyttävää.