torstai 2. tammikuuta 2014

Hyljeihmisiä

Kehitin unen ja valveen rajamailla teoriaa merenneidoista... että paljon käytännöllisempää kuin olla puoliksi kala, olisi olla puoliksi hylje. Unessa kaksi naispuolista hyljemerenneitoa oli tullut maan pinnalle ja he kulkivat Helsingin keskustassa pyörätuoleilla. Alakropat oli verhoiltu neulottuihin lämmittimiin. Toimittaja haastatteli heitä ja he kertoivat millaista on olla hyljeihminen. Hyljeihmisten piti hengittää ilmaa, mutta heillä oli siihen tarkoitukseen vedenalaisia "happibaareja", joten heidän ei tarvinnut käydä pinnalla välttämättä niin usein. Toimittaja pyysi näytösluontoisesti toista merenneitoa pidättelemään hengitystään niin kauan kuin pystyy. Neidolla oli suljettavat sieraimet. Jossain vaiheessa toimittaja sanoi: "Ihmisen tekemä maailmanennätys on tässä vaiheessa rikottu jo nelinkertaisesti." Hyljeihmiset kommunikoivat vedenalaisessa maailmassa viittomien avulla, mutta osasivat puhua sujuvasti. Sitten osittain heräsinkin, mutta jatkoin puolinukuksissa ajatusleikeillä hyljeihmisistä. Ajattelin, että jos näistä oikeasti kehittäisi jotain fiktiota, niin siihen varmaan pitäisi sisällyttää kannanottoja Itämeren saastumisesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi