Jossain vaiheessa yksi nuorehko heppu tuli kertomaan, että hänellä on aivan mahtavan upea idea. Jos joku paikallaolija luopuisi vapaaehtoisesti hengestään, niin hän voisi valmistaa hänen ruhostaan ruokaa tarjottavaksi muille. Idea ei saanut laajempaa kannatusta, mutta yksi naishenkilö innostui ajatuksesta ja toinen, jonka tunnistin Wilma Schlizewskiksi, tarjoutui vapaaehtoiseksi. Minä kuuntelin tyrmistyneenä, kuinka heppuhenkilö selitti, että voisi täyttää lihan viinirypäleillä ja grillata. Naisheppuli sanoi, että on allerginen viinirypäleille, mutta ei se mitään; jos täytettä on vain kaulasta alaspäin, hän voi syödä pelkät poskilihat. Läksin lapseni kanssa pois tilanteesta ja ihmettelin, että tuolla omalla takapihallaniko he sen tekevät. Kuulin jossain vaiheessa kauheaa huutoa, mutta kun menin katsomaan, kaikki olivat toistaiseksi elossa. Sitten menin puhumaan heille järkeä, että eihän se liha ole heti hyvää, vaan se pitää riiputtaa ja säilyttää asianmukaisesti ja joku ammattitaitoinen teurastaja kyllä pitäisi saada asialle. He suostuivat tekemään ihmissyöntikokeensa jossain muussa paikassa. Lopulta he taisivat tyytyä siihen, että Wilma Schlizewskiltä irrotetaan vain toinen käsivarsi, jotta hänen ei tarvitse koko elämästään luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä kommenttisi