Tammikuu 2007

Julkaisen jälleen unen menneiltä vuosilta. Luin tammikuussa 2007 erään kirjan, joka loppui täysin epätyydyttävästi. Kirjoitin kirjaan "paremmaksi lopuksi" jatkoa unissani. Unen alkuperäiset sanamuodot eivät välttämättä olleet aivan samanlaiset, mutta tarina kulki kutakuinkin seuraavanlaisesti:
Julle-Julia ja Kankisaparo rakastelivat aamiaispöydässä, kuten he olivat tehneet joka aamu. Sitten mies (Kankisaparo) lähti pois. Nainen käveli ulos lumisateeseen ja muuttui siellä lumiukoksi. Kun mies tuli kotiin, näki hän naisen lumiukkona. Hänestä nainen näytti kuitenkin kauniimmalta kuin koskaan aikaisemmin. Hän syleili itkien vaimoaan ja hänen kuumat kyyneleensä sulattivat lumiukon. Jäljelle jäi ainoastaan porkkana, joka oli ollut lumiukon nenä.
Katsoessaan porkkanaa mies jotenkin tiesi, että hänen olisi syötävä tuo porkkana. Siten hän saisi itse kantaakseen lapsen, jota hänen naisensa oli kantanut. Mies poimi maasta porkkanan ja itkien, mutta määrätietoisesti söi sen kokonaan. Niin mies tuli raskaaksi ja kantoi lasta.
Kun tuli synnyttämisen aika, hän olikin aivan hämillään. Mistä aukosta lapsi syntyisi? Miten? Miksi hän ei ollut tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin? Mitä hän oikein oli ajatellut, kun oli syönyt porkkanan?
Mies tarttui veitseen ja asettui sängylle selälleen, mutta lapsi leikkaisikin itse miehen auki sisäpuolella. "Lapsi" olikin aikuisen naisen kokoinen ja nousi veitsi kädessä ulos miehen vatsasta. Miehen ruumis jäi siihen hengettömänä ja lapsi lähti kävelemään.
Sitten katosi inspiraatio.