Yritysmaailmassa

Olin töissä jossakin yrityksessä. Minulle kerrottiin, että yrityksen omistajalla oli erikoinen uskomus, että veri on elinvoiman lähde. Työpaikalla työnteon lomassa olikin taukoja, joiden tehtävä oli kuulema työntekijöiden virkistäminen. Tauolla työntekijät kokoontuivat suuriin, valkoisilla laatoilla päällystettyihin saleihin, joiden katossa oli suihkuja tms. suuttimia. Ensin työntekijät kehotettiin ”enkeliasentoon” ja suuttimista suihkusi ihmisten päälle verta 2,5 sekunnin ajan. Sitten otettiin ”lepoasento” ja verta suihkutettiin vielä 1,5 sekuntia. Veri ei tuntunut minusta yhtään virkistävältä. Se kuivui kiinni ihoon ja vaatteisiin, eikä sitä voinut pestä pois.

Yhtiön johto vakuutteli, että kaikki veri on peräisin vapaaehtoisilta luovuttajilta. Minä en uskonut, ja ihmettelin, mistä sitä muka riittää, varsinkin kun taukojen ja veren määrää tunnuttiin lisäävän jatkuvasti. Jossain vaiheessa kuulin kauheaa huutoa ja itkua, johon kukaan ei näennäisesti kiinnittänyt mitään huomiota.

Sitten olinkin sekaantunut porukkaan, jonka pyrkimyksenä oli paljastaa julkisuuteen yrityksen johdon hämärät toimintatavat ja etsiä riittävästi dokumentteja todisteeksi. Minä päädyin tilanteeseen, jossa minun piti avata omituisilla sineteillä suljettu kirjekuori niin, että se näyttäisi koskemattomalta. Onnistuinkin siinä.

Eräällä luvattomalla retkelläni johdon toimitiloissa löysin suihkun. Menin suihkun alle ja yllätyksekseni sieltä ei suihkunnutkaan verta vaan vettä. Ajattelin, että onpa virkistävää olla kerrankin vesisuihkussa ja pesin itseni putipuhtaaksi. Sitten palasin töihin, mutta en ollut ajatellut asioita tarpeeksi: nyt erotuin hohtavan puhtaana muista työntekijöistä, jotka olivat kuivuneen veren peitossa.

Eräs johtaja tuli luokseni ja sanoi: ”huomaan, että sinussa on ainesta”. Hän kutsui minut lounaalle, jotta voisimme neuvotella minun asemastani yrityksessä. Hän johdatti minut suureen, hämärästi valaistuun saliin, jossa ei ollut muuta sisustusta kuin katettu ruokapöytä keskellä. Sali oli yhteydessä toiseen, vielä isompaan tilaan. Hän avasi salkun, jonka sisällä oli tutun näköinen kirjekuori ja veitsi. Uni loppui tähän, mutta arvelin, että seuraavalla tauolla työntekijöiden päälle suihkutettava veri olisi minun vertani.