Matkalla

Surku Savolaisen synnytys lähestyy uhkaavasti, mutta viime yön unenpätkäni muodostivat pitkästä aikaa hieman isomaan kokonaisuuden. Se ei tosin ollut kaikin puolin paras mahdollinen uni, mutta kuitenkin. Olin hotellissa ja osana ryhmää, vaikka en tiennyt mitä ryhmää. Yksi ryhmä koostui työkavereistani (joista vain yksi oli oikea työkaverini, loput entisiä koulututtuja tai tuntemattomia), toinen ryhmä oli vanhahkoja, kovaäänisiä naisia. En tiennyt kuuluinko kumpaankaan ryhmään, mutta kolmas potentiaalinen ryhmä olikin ulkomaalaisia turisteja. Unen alkuosa koostui siitä, kun yritin ottaa selville missä minun pitäisi olla/syödä/nukkua, eikä se missään vaiheessa oikein selvinnyt. Laitoin suuhuni ison palan rasvaista lenkkimakkaraa, menin ruokailuun, vaikka en tiennyt, oliko minulla oikeus, soitin vanhoilla sähköuruilla, jouduin hoitamaan sairaita vanhuksia, joiden hoitajat olivat häipyneet paikalta, askartelin "lihasmatoja" pienistä rakennuspalikoista... Lopulta olin bussissa matkalla toiseen hotelliin ulkomaisten turistien seurassa. Päälläni oli kullankimalteinen iltapuku, ikkunasta näkyi upean värikäs, taianomainen metsä ja olin onnellinen, koska pääsisin pian nukkumaan... ja juuri silloin älysin, että laukkuni ja kaikki henkilökohtaiset tavarani olivat unohtuneet sinne ensimmäiseen hotelliin...